Suomalainen luokkaympäristö: suunnittelu ja ilmapiiri tukevat oppimista

Kuvittele astuvasi luokkahuoneeseen, jossa kaikki tuntuu rauhalliselta, lämpimältä ja elävältä.

Kun avaat vaaleasta puusta valmistetun oven, ensimmäinen asia, jonka huomaat, ei ole pulpettien rivistö tai liitutaulu – vaan tila. Avoin, kutsuva tila, johon tulvii pehmeää päivänvaloa leveistä ikkunoista. Kuuluu vain oppilaiden lempeää yhteistyön huminaa – ei tuolien kolinaa tai loisteputkien surinaa.

Vasemmalla puolella joukko lapsia istuu värikkäillä tyynyillä lukemassa kuvakirjoja luonnonkoivusta tehdyn hyllyn vieressä. Oikealla muutama vanhempi oppilas piirtää hiljaa ison pyöreän pöydän äärellä. Tässä luokkahuoneessa ei ole "etuseinää" – on vain oppimisalueita, joilla jokaisella on oma tarkoituksensa.

Seinät ovat pehmeän sävyisiä ja koristeltu oppilaiden taiteella. Ikkunan vieressä on kodikas nurkkaus säkkituoleineen, jossa poika on syventynyt kuuntelemaan tiedepodcastia. Toisessa kohdassa opettaja on kyykistynyt oppilasryhmän viereen, joka työskentelee projektin parissa – ei seisomassa puhujanpöntössä, vaan liikkumassa yhdessä heidän kanssaan.

Kaikki – kalusteet, valaistus, tilajärjestely – tuntuu suunnitellulta mukavuutta, uteliaisuutta ja yhteyttä varten.

Tämä on suomalainen luokkahuone. Ja se muuttaa tapaamme ajatella oppimisesta.

Voiko luokkasuunnittelu vaikuttaa oppimistuloksiin?

Nyt ajattele! Entä jos avain parempaan oppimiseen ei olekaan vain opettaja tai opetussuunnitelma – vaan itse tila? Suomessa, joka tunnetaan edelläkävijänä koulutuksessa, luokkahuoneet eivät ole pelkkiä huoneita pulpeteilla ja tuoleilla. Ne ovat huolella suunniteltuja ympäristöjä, jotka on rakennettu oppilaiden tarpeiden ympärille – tiloja, jotka edistävät keskittymistä, luovuutta ja hyvinvointia.

Siinä missä monet koulutusjärjestelmät keskittyvät vahvasti akateemisiin uudistuksiin, Suomi on hiljaisesti omaksunut voimakkaan ajatuksen: se, miltä lapsesta tuntuu luokkahuoneessa, vaikuttaa siihen, miten hän oppii.

Tämä blogi tutkii suomalaisen luokkahuoneympäristön ainutlaatuisia elementtejä – avoimista tilaratkaisuista ja luonnonvalosta mukaviin kalusteisiin ja rauhoittavaan suunnitteluun – ja kuinka jokainen näistä tekijöistä tukee optimaalista oppimiskokemusta.

Jos olet opettaja, oppilas tai koulun johtaja ja mietit, kuinka fyysinen ympäristö voi tukea opetusta, jatka lukemista.

Suomalaisen luokkasuunnittelun filosofia

Suomalaisen kouluarkkitehtuurin ytimessä on yksinkertainen mutta mullistava uskomus: oppimisympäristöjen tulisi olla ihmiskeskeisiä.

Tämä tarkoittaa, ettei luokkahuoneita nähdä muuttumattomina, elottomina laatikkoina, joissa oppilaat vastaanottavat tietoa passiivisesti. Sen sijaan ne ovat dynaamisia, reagoivia tiloja – paikkoja, jotka kasvavat ja mukautuvat lasten mukana.

Kaikki suomalaisessa luokkahuoneessa on suunniteltu tarkoituksella. Siitä, miten auringonvalo osuu huoneeseen, aina siihen, miten kalusteet on järjestetty – tavoite on aina sama: tukea koko lasta – älyllisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti.

Tämä lähestymistapa juontaa juurensa syvästi Suomen Perusopetuksen opetussuunnitelmaan, joka ei keskity vain akateemisiin saavutuksiin. Se korostaa arvoja kuten:

• Oppilaan toimijuus: oppilaille annetaan mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten ja missä he oppivat.
• Yhteistyö: tiimityön, keskustelun ja vertaistuen tukeminen.
• Hyvinvointi: koulun tulee olla paikka, jossa oppilas tuntee olonsa turvalliseksi, mukavaksi ja inspiroituneeksi.

Ja nämä arvot eivät rajoitu oppikirjoihin tai opetussuunnitelmiin – ne on kirjaimellisesti rakennettu itse arkkitehtuuriin. Käytävistä tulee kokoontumispaikkoja. Luokkahuoneet sulautuvat yhteisiin tiloihin. On pehmeitä nurkkauksia, luovia alueita ja hiljaisia vyöhykkeitä – jokainen sijoitettu harkitusti heijastamaan sitä, miten oppiminen oikeasti tapahtuu. 

Kuten suomalainen arkkitehti Jussi Pajunen selittää:
"Koulurakennuksen on tuettava pedagogiikkaa. Arkkitehtuuri ei ole vain koulutuksen säiliö – se on osa itse pedagogiikkaa."

Tämä ajattelutapa muuttaa fyysisen ympäristön roolia. Se ei enää ole pelkkä tausta – suomalainen luokkaympäristö on aktiivinen osa oppimisprosessia. 

Lyhyesti sanottuna: luokkahuone ei vain sisällä opetusta – se myös opettaa.

Avoimet ja joustavat oppimistilat

Unohda perinteinen mielikuva luokkahuoneesta: riveittäin identtisiä pulpetteja, kaikki kasvot eteenpäin, katseet liitutaulussa. Suomessa tämä asetelma on poikkeus – ei sääntö.

Suomalaiset koulut määrittelevät uudelleen, miltä luokkahuone näyttää ja tuntuu. Monet koulut omaksuvat avoimen tilasuunnittelun, jossa ei ole selkeää etuosaa tai takaosaa. Kiinteiden seinien sijaan näkee usein siirrettäviä väliseiniä, lasijakajia ja monikäyttöisiä tiloja, jotka muuttuvat oppimistoiminnan mukaan. Nämä tilaratkaisut eivät ole vain tyylikkäitä – niillä on käytännöllinen ja pedagoginen tarkoitus.

Tavoitteena on poistaa sekä fyysiset että symboliset esteet. Kun oppilaat eivät ole kiinni kiinteissä paikoissa, he voivat liikkua vapaammin, olla vuorovaikutuksessa luonnollisemmin ja ottaa omistajuuden oppimisestaan.

Kuvittele astuvasi suomalaiseen luokkahuoneeseen. Saatat nähdä:

• Oppilasryhmän kerääntyneenä pyöreän pöydän äärelle, työskentelemässä yhteisen esityksen parissa.
• Kaksi luokkatoveria istumassa ristiasennossa säkkituoleilla ikkunan vieressä, ideoimassa tarinaa.
• Opettajan polvillaan pienen ryhmän vieressä, ohjaamassa keskustelua ryhmän keskeltä, ei luokan edestä.

Nämä joustavat järjestelyt eivät ole vain visuaalisesti miellyttäviä – ne tukevat keskeisiä opetuksellisia tavoitteita kuten yhteistyötä, itsenäisyyttä ja luovuutta. Oppilaat oppivat, että ongelmia voi ratkaista monella tavalla ja vuorovaikutukseen on monia mahdollisuuksia.

Erinomainen esimerkki on Espoon Saunalahden koulu. Siellä avoimet tilat yhdistyvät saumattomasti pienempiin, rauhallisempiin nurkkauksiin. Oppilaat voivat siirtyä työskentelemästä ryhmän tiedeprojektin parissa yhteen kulmaan ja siirtyä siitä yksinään kirjan pariin toiseen. Vapaus valita missä ja miten työskennellä antaa oppilaille mahdollisuuden hallita omaa keskittymistä, energiaa ja oppimisen tahtia.

Jopa seinät suomalaisissa kouluissa ovat usein liikuteltavia. Tarvitsetko isomman tilan yhteiselle taide- ja matematiikkatuokiolle? Avaa vain seinä. Haluatko hiljaisemman nurkan lukemiseen? Sulje se taas. Nämä mukautuvat ympäristöt tukevat joustavaa oppimiskokemusta, jossa luokkahuoneet mukautuvat päivän tarpeisiin sen sijaan, että oppitunnit pakotetaan tilaan sopiviksi.

Luonnonvalo ja yhteys luontoon

Astutpa mihin tahansa moderniin suomalaiseen kouluun, huomaat heti jotain hienovaraista mutta vaikuttavaa: valon.

Ei loisteputkien vilkkuvaa surinaa, vaan pehmeää luonnonvaloa, joka tulvii sisään leveistä ikkunoista. Suomen luokkahuoneissa valo ei ole vain näkyvyyden kysymys – se on harkittu suunnitteluratkaisu, joka tukee jokaisen oppilaan mieltä ja kehoa.

Suomessa arkkitehdit ja opettajat tekevät yhteistyötä varmistaakseen, että luokkahuoneet saavat mahdollisimman paljon luonnonvaloa. Usein näkee:

• Lattiaan asti ulottuvia ikkunoita, jotka avautuvat taivaalle tai vihreään maisemaan
• Lasiseiniä, jotka päästävät valoa virtaamaan huoneesta toiseen
• Kattoikkunoita, jotka valaisevat yhteisiä oppimisalueita ja kirjastoja

Nämä elementit eivät vain tee kouluista nykyaikaisen näköisiä. Ne toimivat tieteellisesti perusteltuina välineinä, jotka tukevat oppimista. Tutkimukset osoittavat jatkuvasti, että luonnonvalo:

• Parantaa mielialaa ja vähentää ahdistusta lisäämällä serotoniinin eritystä
• Lisää valppautta ja keskittymistä, mikä auttaa oppilaita pysymään mukana
• Tukee terveitä unirytmejä, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä lasten ja nuorten aivojen kehitykselle

Yksinkertaisesti sanottuna: päivänvalo auttaa oppilaita voimaan paremmin, ajattelemaan selkeämmin ja oppimaan tehokkaammin.

Mutta Suomi ei tyydy pelkkiin ikkunoihin. Luontoyhteys on keskeinen osa kouluelämää. Monet koulut sijaitsevat metsien, järvien tai peltojen lähellä, ja osa kouluista on rakennettu keskelle metsää, josta tulee osa oppimisympäristöä.

Ei ole harvinaista, että koulupäivään sisältyy:

• Luonnonpolulla pidettyjä biologian oppitunteja
• Kuvataidetunteja, joita innoittavat lehdet, kaarna tai vesi
• Liikuntatunteja metsässä, myös lumisina kuukausina

Ja kyllä – oppilaat todella opiskelevat ulkona, eivät vain välitunnilla, vaan myös osana varsinaista opetusta. Monilla kouluilla on erilliset ulkoluokat tai “metsäluokkahuoneet”, joissa on penkkejä ja liitutauluja puiden katveessa.

Kuvittele ratkaisevasi matikkatehtäviä koivun varjossa tai lukevasi runoja samalla kun kuuntelet lehtien havinaa ja lintujen laulua. Suomessa tämä ei ole retki – se on osa viikoittaista arkea.

Tämä luontoyhteys luo vahvan tunteen rauhasta, uteliaisuudesta ja tasapainosta. Oppilaat eivät ainoastaan opi ympäristöstä – he oppivat sen kautta.

Mukavat ja ergonomiset kalusteet

Oletko koskaan yrittänyt keskittyä oppituntiin istuessasi jäykällä tuolilla, jalat tuskin lattiaan ulottuen? Se on häiritsevää, väsyttävää ja lannistavaa. Suomessa tällaiselle epämukavuudelle ei ole sijaa luokkahuoneessa.

Suomalaiset opettajat tunnistavat tärkeän totuuden: fyysinen mukavuus liittyy suoraan henkiseen keskittymiseen. Kun oppilas tuntee olonsa hyväksi, hän voi kuunnella tarkemmin, osallistua aktiivisemmin ja omaksua tiedon tehokkaammin.

Siksi suomalaiset luokkahuoneet on kalustettu huolella. Suunnittelussa ei tyydytä pelkkien perustarpeiden täyttämiseen – se vastaa kasvavien lasten erilaisiin mieltymyksiin ja asentoihin. Usein näkee:

• Korkeussäädettäviä pöytiä ja tuoleja, jotta eri kokoiset oppilaat voivat istua kunnolla
• Pehmeitä istuma-alueita, kuten säkkituoleja, pehmustettuja penkkejä tai lukutyynyjä, jotka tukevat rennompaa oppimista
• Liikuteltavia kalusteita, joita voidaan järjestellä uudelleen ryhmätöitä, yksilötehtäviä tai keskusteluja varten
• Hiljaisia nurkkauksia, joissa on viihtyisiä ratkaisuja itsereflektointiin, yksilöopetukseen tai hetkelliseen latautumiseen

Tämä monipuolisuus luo joustavan oppimisympäristön, jossa oppilailla on vapaus valita paitsi mitä he oppivat, myös miten ja missä he oppivat parhaiten.

Oppilas voi aloittaa aamunsa pöydän ääressä työskentelemällä tiedetyövihon parissa ja siirtyä iltapäivällä matalalle pehmustetulle penkille lukemaan kirjaa. Ryhmätöissä he voivat seistä korkean pöydän ääressä yhdessä tiimin kanssa tai levittäytyä lattialle tusseineen ja paperiensa kanssa.

Ja nämä valinnat eivät ole vain huvin vuoksi – niitä jopa kannustetaan osana Suomen oppilaskeskeistä lähestymistapaa. Tavoitteena on kunnioittaa jokaisen oppijan mukavuusaluetta ja antaa heille valtaa omaan oppimiskokemukseensa.

Haluatko lukea makuuasennossa? Ole hyvä. Haluatko seistä ideoidessasi luokkakavereiden kanssa? Sitä varten on suunniteltu oma pöytänsä.

Akustiikka, ilmanlaatu ja lämpötila

Oletko koskaan yrittänyt oppia luokkahuoneessa, jossa kaikuu, taustahälinä täyttää tilan tai ilma tuntuu raskaalta ja tunkkaiselta? Se ei ole vain epämukavaa – se on uuvuttavaa. Melu, huono ilmanvaihto ja äärilämpötilat vaikeuttavat keskittymistä, valppaana pysymistä ja yleistä viihtyvyyttä.

Suomessa nämä ympäristötekijät eivät ole sivuseikkoja – niitä pidetään laadukkaan koulutuksen olennaisina osina.

Luokkahuoneen ääniin ja ilmaan kiinnitetään yhtä paljon huomiota kuin opetussisältöihin. Miksi? Koska kun oppilaat kokevat fyysistä häiriötä tai epämukavuutta, heidän oppimiskykynsä heikkenee merkittävästi.

Tämän vuoksi suomalaiset koulut rakennetaan korkean sisäympäristön laadun vaatimusten mukaisesti. Tämä tarkoittaa muun muassa:

Ääntä vaimentavia materiaaleja katossa, seinissä ja jopa lattioissa. Pehmeät pinnat, akustiikkalevyt ja matot on valittu huolellisesti vähentämään kaikumista ja vaimentamaan melua. Tämä auttaa luomaan rauhallisen ympäristön, jossa oppilaat kuulevat selkeästi ja voivat puhua ilman huutamista.

Edistyneitä ilmanvaihtojärjestelmiä, jotka takaavat raikkaan ilman kierron – erityisen tärkeää Suomen pitkien talvien aikana, jolloin ikkunoita ei avata, mutta ilmanlaadun on silti pysyttävä hyvänä. Puhdas ilma tukee valppautta, ehkäisee päänsärkyä ja vähentää sairauksien leviämistä.

Älykkäitä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä, jotka pitävät sisäilman vakaana ympäri vuoden. Luokkahuoneet pysyvät lämpiminä talvella ja viileinä kesällä, jolloin oppilaat voivat keskittyä oppimiseen ilman palelemista tai hikoilua.

Nämä ominaisuudet eivät ole vain mukavuuden vuoksi – ne suojaavat oppilaiden kognitiivista energiaa. Kun luokkahuoneet ovat hiljaisia, raikkaita ja lämpötilaltaan sopivia, oppilaat eivät käytä henkistä kapasiteettiaan melun suodattamiseen, hengittämiseen tai lämpimänä pysymiseen. Sen sijaan he voivat keskittyä täysillä opetukseen.

Myös opettajat hyötyvät. Rauhallinen ja hyvin tuuletettu tila parantaa äänen selkeyttä, vähentää väsymystä ja tukee sujuvampaa luokan hallintaa. Kun häiriötekijöitä on vähemmän, kaikki – sekä oppilaat että henkilökunta – voivat keskittyä siihen, mikä todella merkitsee: oppimiseen.

Hauska fakta: Suomen rakennusmääräyksissä on erikseen määritelty akustiikan ja ilmanlaadun vaatimuksia kouluja varten, mikä varmistaa laadun tasaisuuden koko maassa.

Värit, materiaalit ja visuaalinen rauhallisuus

Valon, äänen ja mukavuuden lisäksi myös luokkahuoneen ulkonäöllä ja tunnelmalla – väreillä, pinnoilla ja visuaalisella suunnittelulla – on merkittävä vaikutus oppilaiden tunteisiin ja keskittymiskykyyn. Suomessa tämä ymmärretään hyvin.

Visuaalinen ympäristö ei ole sekava tai ylistimuloiva. Sen sijaan se on rauhallinen, siisti ja harkitusti suunniteltu edistämään turvallisuuden tunnetta, keskittymistä ja emotionaalista tasapainoa.

Suomalaisissa luokkahuoneissa käytetään usein:

• Luonnonmateriaaleja, kuten puuta, huopaa ja villaa, jotka tuovat lämpöä ja luontoyhteyttä. Vaaleat puulattiat, koivuhyllyt ja villatyynyt luovat tilan, joka tuntuu enemmän kodikkaalta kirjastolta tai olohuoneelta kuin perinteiseltä koululta.
• Pehmeitä, neutraaleja värejä, kuten beigeä, lämmintä valkoista ja vaaleanharmaata. Nämä sävyt luovat rauhoittavan taustan, joka auttaa oppilaita pysymään rauhallisina ja keskittyneinä. Toisin kuin kirkkaanpunaiset tai neonvihreät, jotka voivat aiheuttaa ylistimulaatiota, neutraalit värit antavat aivojen rentoutua ja keskittyä.
• Minimaalista, selkeää suunnittelua, jossa kalusteet ja oppimismateriaalit on aseteltu tarkoituksenmukaisesti. Avoimet hyllyt, puhtaat pinnat ja lempeä valaistus vähentävät visuaalista melua ja luovat tilan, jossa mieli voi rauhoittua.

Yhdessä nämä suunnitteluratkaisut luovat luokkahuoneen ilmapiirin, joka tuntuu kutsuvalta, rauhalliselta ja turvalliselta – tilan, jossa oppilaat voivat hengittää syvään, ajatella selkeästi ja osallistua oppimiseen ilman kuormitusta.

Äänekkäiden motivaatioplakattien tai kirkkaiden loisteputkivalojen sijaan saatat nähdä nurkkaseinän, jota valaisee pehmeä lattiavalaisin ja jota koristaa oppilaiden tekemä taide. Lasten piirustukset, askartelutyöt tai valokuvat on aseteltu huolella esille, tuoden tilaan väriä ja merkitystä – samalla lisäten oppilaiden ylpeyden ja omistajuuden tunnetta.

Tämä “visuaalisen rauhallisuuden” lähestymistapa on erityisen arvokas ympäristölleen herkille lapsille, kuten niille, joilla on aistinkäsittelyn haasteita, ahdistusta tai keskittymisvaikeuksia. Visuaalisesti rauhoittavassa tilassa oppilaat kokevat vähemmän stressiä ja enemmän hallinnan tunnetta – olosuhteet, jotka ovat olennaisia syvälle ja merkitykselliselle oppimiselle.

Oppilaskeskeiset tilaratkaisut ja vyöhykkeet

Yksi suomalaisen luokkasuunnittelun merkittävimmistä piirteistä on sen järjestys – ei opettajan, vaan oppilaiden ympärille.

Sen sijaan että luotettaisiin yhteen, kiinteään järjestykseen pulpettiriveineen, suomalaiset luokkahuoneet jaetaan joustaviin vyöhykkeisiin, joista jokainen tukee erilaista oppimista ja vuorovaikutusta. Tämä tilallinen monimuotoisuus tunnistaa sen, että oppilaat oppivat eri tavoilla – osa viihtyy ryhmäkeskusteluissa, toiset tarvitsevat hiljaista pohdinta-aikaa, ja jotkut oppivat parhaiten tekemällä käsillään.

Tyypillisessä suomalaisessa luokkahuoneessa saattaa olla:

• Yhteistyövyöhyke pyöreine pöytineen tai siirrettävine pulpetteineen, joissa oppilaat voivat ideoida, ratkaista ongelmia yhdessä tai työskennellä ryhmissä.
• Hiljainen opiskelunurkkaus, jossa on pehmeä valaistus ja mukavat istuimet oppilaille, jotka haluavat lukea, kirjoittaa tai keskittyä itsekseen.
• Luova alue, jossa on avointa tilaa, säilytystilaa taidetarvikkeille ja pintoja rakenteluun tai kokeiluihin.
• Rentoutumispaikka – pieni soppi tyynyineen tai säkkituoleineen – jossa oppilaat voivat pitää pienen tauon, rauhoittua tai pohtia.

Nämä tilat eivät ole jäykkiä tai oppilaille määrättyjä. Oppilaat voivat liikkua niiden välillä vapaasti päivän aikana tehtävän tai oman tarpeen mukaan. Tämä tukee itsensä tuntemista ja vastuun ottamista omasta oppimisestaan.

Erityisen merkitykselliseksi tämän tekee se, että oppilailla on usein myös sananvaltaa näiden vyöhykkeiden järjestämisessä. Opettajat pyytävät oppilaiden mielipiteitä tilan organisointiin tai muutoksiin. Joissain kouluissa lapset auttavat suunnittelemaan lukunurkkauksia, valitsemaan värejä tai ehdottamaan työtilojen parannuksia. Tämä osallistuminen vahvistaa luokkayhteyttä ja edistää omistajuuden ja ylpeyden tunnetta.

Ja vaikka luokkahuone tukee yksilöllisiä tarpeita, se myös edistää yhteisöllisyyttä. Jaetut tilat ryhmätyöskentelyyn ja keskusteluun auttavat oppilaita kehittämään sosiaalisia taitoja, neuvottelemaan ja kokemaan, mitä on olla osa oppivaa yhteisöä.

Tulos on oppimisympäristö, joka mukautuu oppilaisiin – ei toisinpäin. Tarvitsee lapsi sitten hiljaista keskittymistä, luovaa vapautta tai yhteistyön energiaa, luokkahuone tarjoaa oikean tilan oikeaan aikaan.

Opettajan rooli tilassa

Monissa perinteisissä luokkahuoneissa ympäri maailmaa opettaja seisoo luokan edessä, pitäen oppitunteja samalla kun oppilaat istuvat hiljaa riveissä. Suomessa tämä kuva on pitkälti vanhentunut. Täällä itse luokkahuonetila auttaa muokkaamaan opettajan roolia – keskeisestä auktoriteetista ohjaajaksi, tukijaksi ja oppimiskumppaniksi.

Sen sijaan, että opettaja hallitsisi tilaa puhujanpöntöstä tai kiinteältä työpisteeltä käsin, suomalaiset opettajat liikkuvat joustavasti ympäri luokkahuonetta. He istuvat oppilaiden kanssa pienryhmätehtävissä, tarkkailevat hiljaa yksilötyön aikana tai osallistuvat keskusteluun oppimispiirin keskeltä – eivät sen yläpuolelta tai ulkopuolelta. 

Monista luokkahuoneista ei edes löydy perinteistä “opettajan pöytää”. Miksi? Koska tilaratkaisu on suunniteltu edistämään tasa-arvoa, lähestyttävyyttä ja jaettua omistajuutta oppimisympäristöstä. Viesti on selvä: “Me kaikki olemme osa tätä yhteisöä.”

Tämä ei tarkoita, että opettajia arvostettaisiin vähemmän. Päinvastoin – suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja ammattilaisia, usein maisterintutkinnon suorittaneita, ja nauttivat suurta yleistä luottamusta. Mutta heidän roolinsa perustuu yhteistyöhön, ei kontrolliin. He ohjaavat oppilaita ottamaan enemmän vastuuta, esittämään parempia kysymyksiä ja löytämään vastauksia tutkimalla.

Suomalaisten luokkahuoneiden joustava suunnittelu tukee tätä lähestymistapaa. Opettajat voivat helposti siirtyä ryhmien välillä, järjestellä tiloja uudelleen eri tehtäviä varten ja mukauttaa opetustaan päivän tarpeiden mukaan. Jos oppitunti vaatii keskittynyttä yksilökirjoittamista, tilasta tulee rauhallinen ja hiljainen. Jos taas on aika tehdä vauhdikas tiedekoe, pöydät voidaan siirtää syrjään ja tarvikkeet ottaa esiin. Tila ja opettaja mukautuvat yhdessä oppimisen rytmiin.

Monissa kouluissa käytetään myös yhteisopettajuuden malleja, joissa kaksi tai useampi opettaja jakaa vastuun yhdestä oppilasryhmästä. Näissä tilanteissa fyysinen tila on vieläkin dynaamisempi – mahdollistaen pienemmät työskentelyalueet, kiertävät oppimisrastit tai eriytetyn opetuksen, joka kohtaa jokaisen oppilaan omalla tasollaan.

Tunne- ja psykologinen turvallisuus tilasuunnittelun kautta

Heti kun astut suomalaiseen luokkahuoneeseen, tämä käy selväksi. Valaistus on lempeä, värit ovat pehmeitä ja tila tuntuu avoimelta mutta ei kuormittavalta. On paikkoja keskittyä, paikkoja seurustella ja paikkoja hengähtää. Yleinen tunnelma ei ole kiireinen tai stressaava – se on harkittu ja tasapainoinen.

Tämä ei ole sattumaa. Suomalaiset luokkahuoneet on suunniteltu huolellisesti edistämään ennustettavuutta ja mukavuutta, erityisesti nuoremmille oppilaille. Rutiinit tukevat selkeät tilavyöhykkeet – lapset tietävät, minne mennä hiljaista lukemista varten, missä kokoontua keskustelemaan ja missä he voivat olla luovia tai leikkiä. Tämä jäsennelty mutta joustava tila auttaa vähentämään ahdistusta ja epävarmuutta.

Sekavuutta pidetään minimissä, pinnat ovat järjestyksessä ja visuaalista hälyä vältetään. Nämä yksityiskohdat voivat tuntua pieniltä, mutta ne tukevat suurempaa tavoitetta: auttaa oppilaita tuntemaan olonsa henkisesti selkeäksi ja emotionaalisesti tasapainoiseksi. Siisti, rauhallinen tila antaa oppilaille tunteen hallinnasta ja mahdollistaa keskittymisen.

Erityisen vaikuttava piirre monissa suomalaisissa luokkahuoneissa on “pehmeiden tilojen” olemassaolo – kodikkaita nurkkauksia, joissa on mattoja, tyynyjä tai jopa pehmeää valaistusta, ja joihin oppilas voi mennä lepäämään, pohtimaan tai rauhoittumaan. Nämä eivät ole rangaistuksia tai jäähyjä. Ne ovat turvallisia, kutsuvia paikkoja, joissa lapsi voi pysähtyä, hengittää ja palata, kun on valmis.

Nämä tilat ovat erityisen hyödyllisiä lapsille, jotka kokevat:

• Stressiä tai ahdistusta, esimerkiksi kotona tai koulussa esiintyvien haasteiden vuoksi
• Aistiyliherkkyyttä, jolloin liiallinen melu tai kirkkaus voi olla ylikuormittavaa
• Tunteiden säätelyn haasteita, jolloin hiljainen hetki voi estää suuremman häiriön

Monissa kouluissa opettajat sisällyttävät tunneopetusta myös tietoisesti päivärutiineihin – oppilaita opetetaan tunnistamaan tunteitaan, hallitsemaan stressiä ja tukemaan toisiaan. Luokkahuoneen fyysinen suunnittelu tukee näitä oppitunteja tarjoamalla ympäristön, joka heijastaa huolenpitoa, kärsivällisyyttä ja luottamusta.

Esimerkkejä suomalaisista kouluista käytännössä

Kaikki, mitä olemme tähän asti käsitelleet – joustavat tilaratkaisut, luonnonvalo, rauhoittavat materiaalit ja tunneperustainen turvallisuus – näkyvät konkreettisesti ympäri Suomea. Nämä eivät ole abstrakteja ihanteita tai tulevaisuuden suunnitelmia. Ne ovat todellisia piirteitä oikeista kouluista, joita tuhannet oppilaat kokevat päivittäin.

Tarkastellaan lähemmin kolmea suomalaista koulua, jotka toteuttavat näitä periaatteita käytännössä:

1. Kalasataman peruskoulu – Helsinki

Helsingin modernissa kaupunginosassa sijaitseva Kalasataman peruskoulu on loistava esimerkki siitä, miten arkkitehtuuri ja koulutus voivat toimia käsi kädessä. Koulu palvelee varhaiskasvatuksesta yläkouluun asti ja sen suunnittelu heijastaa yhteistyön, avoimuuden ja hyvinvoinnin periaatteita.

Luokkahuoneet ovat avoimia ja ilmavia, usein erotettu toisistaan lasiseinillä, jotka vaimentavat ääntä mutta päästävät luonnonvalon sisään. Oppilaat eivät ole sidottuja yhteen luokkaan, vaan liikkuvat eri oppimisalueiden välillä – teknologialuokissa, taidetiloissa ja lukuloungeissa.

Koulun kattoterassilla on jopa ulko-oppimisalueita, joissa oppitunnit jatkuvat taivaan alla, vahvistaen yhteyttä ympäröivään maailmaan.

2. Saunalahden koulu – Espoo

Yhtenä Suomen innovatiivisimmista kouluista usein mainittu Saunalahden koulu rakennettiin ajatuksella: “oppimista tapahtuu kaikkialla.” Koko rakennus toimii suurena oppimisympäristönä, ei vain erillisten huoneiden sarjana.

Pitkiä suljettuja käytäviä ei ole. Sen sijaan koulu virtaa tilasta toiseen luonnollisesti. Oppilaat voivat aloittaa päivänsä avoimessa monitoimitilassa ja siirtyä siitä pienempiin ryhmäpisteisiin tietyille oppitunneille. Jokainen tila on visuaalisesti oma kokonaisuutensa, mutta saumattomasti yhdistetty toisiinsa.

3. Jynkänlahden koulu – Kuopio

Itä-Suomessa sijaitseva Jynkänlahden koulu osoittaa, että myös kylmemmissä olosuhteissa luokkahuoneet voivat säilyttää vahvan yhteyden luontoon ja joustavuuteen.

Koulu on rakennettu metsien ja luontopolkujen läheisyyteen, ja ulkona oppiminen on säännöllinen osa opetussuunnitelmaa – myös lumella! Opettajat sisällyttävät metsäretkiä, ulkona tehtäviä tiedekokeita ja talviurheilua arkipäivän oppitunteihin hyödyntäen koulun luonnonläheistä sijaintia.

Sisätiloissa luokkahuoneet ilmentävät samaa rauhan ja luovuuden tasapainoa. Seinät on maalattu maanläheisin sävyin, oppilaiden töitä on esillä huolella ja jokaisessa luokassa on rentoutumisnurkkaus pehmeine istuimineen ja lämpimine valaistuksineen. Koulussa käytetään myös säädettäviä pöytiä ja ergonomisia tuoleja, jotta erikokoiset lapset voivat löytää mukavan työasennon.

Mitä muut maat voivat oppia Suomelta

Miljoonan euron remonttia ei tarvita suomalaisen koulusuunnittelun periaatteiden soveltamiseen. Tässä muutamia alkupisteitä:

• Järjestä kalusteet pienryhmiin tai ympyrään
• Hyödynnä luonnonvaloa aina kun mahdollista – avaa verhot, vähennä kattovalojen käyttöä
• Luo luokkahuoneeseen vyöhykkeitä käyttämällä mattoja tai kirjahyllyjä tilanjakajina
• Lisää pehmeitä istuimia, kuten tyynyjä tai lukumattoja
• Kutsu oppilaat mukaan suunnittelemaan tai koristelemaan oppimistiloja

Kyse ei ole suomalaisten koulujen kopioimisesta – vaan siitä, että löydetään se, mikä tukee oppimista juuri teidän ympäristössänne.

Vieraile suomalaisissa kouluissa paikan päällä

Lukeminen suomalaisesta luokkaympäristöstä on inspiroivaa – mutta sen kokeminen käytännössä on mullistavaa.

Kun astut suomalaiseen luokkahuoneeseen:

• Tunnet rauhan
• Näet oppilaiden työskentelevän itsenäisesti ja iloisesti
• Koet, miten tilalla on voimaa opetuksessa

TechClass auttaa opettajia, koulun johtajia ja tutkijoita järjestämään räätälöityjä kouluvierailuja ympäri Suomea. Tapaa opettajia, seuraa oppitunteja, tutustu rakennuksiin – ja palaa kotiin ideoiden kanssa, jotka voivat käynnistää muutoksen omassa yhteisössäsi.

Haluatko kokea tämän itse?

Varaa kouluvierailusi Suomeen jo tänään – näe, miten tilasuunnittelu muuttaa oppimisen.