Education Insights
Koulujen hallinto Suomessa: Miten autonomia vahvistaa johtajuutta
April 23, 2025
April 23, 2025
.png)
Entä jos kouluja johdettaisiin luottamuksella eikä kontrollilla?
Kuvittele koulu, jossa rehtorien ei tarvitse pyytää ylemmiltä tahoilta lupaa palkata opettajaa, käynnistää uutta luokkaprojektia tai muokata koulun kulttuuria. Kuvittele opettaja, joka voi räätälöidä oppitunnit oppilaiden kiinnostuksen kohteiden mukaan, tehdä vapaasti yhteistyötä kollegojen kanssa eikä koskaan joudu huolehtimaan mikromanageerauksesta.
Tämä ei ole unelma – se on arkipäivää koulujen hallinnossa Suomessa.
Suomi on jo pitkään tunnettu edistyksellisestä koulutusjärjestelmästään. Vaikka monet kansainväliset otsikot juhlistavat suomalaisten oppimistuloksia, vähemmälle huomiolle jää usein se, miten kouluja johdetaan. Suomessa koulujen hallinto perustuu luottamukseen, autonomiaan ja yhteistyöhön – antaen sekä rehtoreille että opettajille vapauden tehdä merkityksellisiä päätöksiä.
Tässä artikkelissa tarkastelemme, kuinka Suomen koulujen johtamismalli antaa opettajille valtaa ja miksi siitä on tullut maailmanlaajuinen esikuva.
Suomessa koulujen hallinnon perustana eivät ole tiukat säännöt tai jäykkä ylhäältä ohjaaminen. Perustana on luottamus.
Tämä luottamus on syvälle juurtunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Opettajia pidetään asiantuntijoina. Rehtorit eivät ole vain hallinnollisia johtajia – he ovat johtajia, mentoreita ja yhteisön rakentajia. Tarkastus- tai rangaistuskulttuuria ei ole. Sen sijaan suomalaisille kasvattajille annetaan autonomiaa toimia ammattimaisesti.
Valtakunnallinen opetussuunnitelma tarjoaa laajan kehyksen, mutta sen toteuttaminen on suurimmaksi osaksi koulujen vastuulla. Tämä vapaus kuvastaa syvää uskomusta: ne, jotka ovat lähimpänä oppilaita – rehtorit ja opettajat – ovat parhaita tekemään päätöksiä.
Suomen Opetushallituksen lainaus tiivistää tämän täydellisesti:
"Autonomia synnyttää vastuuta. Kun kasvattajiin luotetaan, he toimivat huolellisesti ja ammattitaidolla."
Monissa koulutusjärjestelmissä ympäri maailmaa koulujen rehtorit nähdään usein sääntöjen valvojina. Heidän päivänsä täyttyvät hallinnollisista tehtävistä, säädösten noudattamisesta ja kurinpidosta. Mutta Suomessa rehtorin rooli ulottuu paljon pidemmälle. Täällä rehtoreita pidetään pedagogisina johtajina – mentoreina, jotka ohjaavat oppimisprosessia, tukevat opettajien kehittymistä ja luovat myönteistä koulukulttuuria. Heidän työnsä perustuu yhteistyöhön, ammatilliseen luottamukseen ja yhteisiin tavoitteisiin.
Tarkastellaan joitakin keskeisiä alueita, joilla suomalaiset rehtorit käyttävät autonomiaa ja johtajuuttaan:
Yksi merkittävimmistä autonomian alueista on henkilöstön valinta. Suomessa rehtoreihin luotetaan niin, että he saavat itse palkata opettajansa ja muun tukihenkilöstön. Tämä tarkoittaa, että he voivat arvioida koulunsa erityistarpeet – olipa kyseessä uuden aineen käyttöönotto, kielituen vahvistaminen tai opetustapojen monipuolistaminen – ja rekrytoida ammattilaisia sen mukaisesti. Mahdollisuus tehdä henkilöstöpäätöksiä antaa rehtoreille mahdollisuuden rakentaa yhtenäisiä tiimejä, jotka vastaavat koulun arvoja, tavoitteita ja yhteisön erityispiirteitä. Tämä johtaa vahvempaan yhteistyöhön ja yhtenäisempään lähestymistapaan opetuksessa ja oppimisessa.
Toisin kuin keskitettyihin järjestelmiin perustuvissa malleissa, joissa taloudelliset päätökset tehdään kaukana koulusta, Suomessa rehtorit hallinnoivat koulunsa budjetteja paikallisesti. Heille annetaan vastuu – ja vapaus – kohdentaa varat sen mukaan, mitä heidän oppilaansa ja henkilökuntansa aidosti tarvitsevat. Olipa kyseessä luokkatilojen teknologian päivittäminen, opettajakoulutukseen panostaminen tai harrastustoiminnan tukeminen, rehtori voi tehdä taloudellisia päätöksiä reaaliajassa, suoraan oppimiseen vaikuttaen. Tämä paikallinen hallinta johtaa resurssien tehokkaampaan käyttöön ja varmistaa, että rahaa käytetään siellä, missä sillä on eniten merkitystä.
Vaikka Suomessa noudatetaan valtakunnallista opetussuunnitelmaa, se ei ole jäykkä käsikirjoitus. Sen sijaan se tarjoaa joustavat suuntaviivat, ja rehtoreilla on tärkeä rooli näiden tavoitteiden tulkitsemisessa oman koulunsa tarpeisiin. Yhdessä opettajien kanssa suomalaiset rehtorit auttavat sovittamaan opetussuunnitelman oppilaiden tarpeisiin. Tämä voi tarkoittaa paikallisen kulttuurin sisällyttämistä opetukseen, ajankohtaisiin tapahtumiin vastaamista tai ilmiöpohjaisen oppimisen korostamista. Mahdollisuus muokata opetussuunnitelmaa koulukohtaisesti varmistaa, että opetus pysyy ajankohtaisena, kiinnostavana ja merkityksellisenä jokaiselle oppijalle.
Ehkä merkittävin osa rehtorin johtajuutta Suomessa on heidän roolinsa koulun kulttuurin rakentajina. Rehtoreiden odotetaan luovan ympäristöjä, jotka ovat osallistavia, yhteistyöhön kannustavia ja kunnioittavia. He eivät johda käskyin, vaan osallistumisen ja yhteisten päätösten kautta. Monissa suomalaisissa kouluissa rehtorit pitävät ovensa avoinna ja ovat säännöllisesti vuorovaikutuksessa oppilaiden, henkilökunnan ja vanhempien kanssa. He kannustavat palautteeseen, juhlistavat onnistumisia ja työskentelevät yhdessä opettajien kanssa vahvistaakseen yhteenkuuluvuuden ja tarkoituksen tunnetta. Tämä kulttuuripainotus tekee suomalaisista kouluista enemmän yhteisöjä – paikkoja, joissa jokainen tulee kuulluksi ja arvostetuksi.
Suomalaisissa kouluissa opettajat eivät ole vain ylhäältä annettujen päätösten toteuttajia – he ovat ammattilaisia, joilla on vapaus johtaa. Heidän autonomiansa ei ole vain luottamuksen osoitus, vaan myös voimakas laadukkaan opetuksen ajuri. Suomalaiset opettajat osallistuvat aktiivisesti siihen, miten oppiminen tapahtuu – niin luokkahuoneessa kuin sen ulkopuolellakin. Näin autonomia näkyy heidän päivittäisessä työssään:
Suomalaisilla opettajilla on merkittävä joustavuus siinä, miten he toteuttavat valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Vaikka opetussuunnitelma asettaa yleiset tavoitteet ja osaamisalueet, opettajat saavat itse päättää, miten nämä saavutetaan. Tämä tarkoittaa, että he voivat räätälöidä oppitunnit oppilaiden iän, taustan, kiinnostuksen kohteiden ja kykyjen mukaan. Matematiikan opettaja voi esimerkiksi hyödyntää paikallista ympäristödatan opetuksessa tehdäkseen sisällöstä merkityksellisempää, kun taas kielten opettaja voi yhdistää kieliopin aiheita oppilaslähtöisiin projekteihin. Tällainen opetussuunnitelman vapaus varmistaa, että oppiminen pysyy kiinnostavana, merkityksellisenä ja todelliseen maailmaan sidottuna.
Toisin kuin järjestelmissä, jotka nojaavat vahvasti standardoituun testaukseen, Suomessa luotetaan siihen, että opettajat arvioivat oppilaita aidon oppimisen näkökulmasta. Opettajat käyttävät monipuolisia arviointimenetelmiä – havainnoinnista ja portfolioista projektitöihin ja itsearviointeihin. Tämä monimuotoisuus auttaa heitä näkemään paitsi mitä oppilaat tietävät, myös miten he ajattelevat, kommunikoivat ja soveltavat tietojaan. Samalla oppilaisiin kohdistuva paine vähenee ja syntyy tilaa reflektiolle ja vuoropuhelulle. Tällaisella joustavalla lähestymistavalla arviointi on luonteva osa oppimista, ei stressaava huippukohta.
Autonomia ei tarkoita eristäytymistä. Itse asiassa yhteistyö on suomalaisen koulun ammatillisen elämän kulmakivi. Opettajat työskentelevät usein tiimeissä suunnitellakseen opetusta yhdessä, jakaakseen palautetta ja kehittääkseen poikkitieteellisiä projekteja. Nämä vertaisten johtamat oppimisyhteisöt edistävät jatkuvan kehittämisen kulttuuria ja yhteistä omistajuutta. Opettajat osallistuvat myös koko koulun kehittämishankkeisiin, kuten strategiseen suunnitteluun ja oppilaiden hyvinvointiohjelmiin. Tämä yhteisöllinen henki vahvistaa ammattiyhteisöä ja varmistaa, että autonomiaa käytetään yhteisten tavoitteiden mukaisesti.
Yksi suomalaisen kouluhallinnon tunnusomaisimmista vahvuuksista on sitoutuminen jaettuun johtajuuteen. Tässä järjestelmässä rehtorit, opettajat ja joskus jopa oppilaat osallistuvat aktiivisesti siihen, miten koulu toimii. Johtajuus ei ole keskittynyt huipulle. Sen sijaan se on hajautettu ja demokraattinen, perustuen keskinäiseen kunnioitukseen ja avoimeen viestintään. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten yhteistyö toimii käytännössä:
Opettajaneuvostot ovat suomalaisen koulujen yhteisöllisen kulttuurin ytimessä. Nämä ryhmät koostuvat opettajista, jotka kokoontuvat keskustelemaan opetussuunnitelman kehittämisestä, koulun kehittämistavoitteista ja oppilaiden hyvinvointia tukevista aloitteista. Neuvostot toimivat ajatushautomoina, joissa opettajat jakavat havaintoja luokkahuoneistaan, ideoivat uusia ratkaisuja ja luovat yhdessä käytännönläheisiä toimintamalleja. Heidän panoksensa vaikuttaa usein laajempiin koulutason päätöksiin, jolloin heidän roolinsa on sekä neuvotteleva että strateginen. Ottamalla opettajat mukaan näihin keskusteluihin koulu saa käyttöönsä ruohonjuuritason asiantuntemusta, joka johtaa ajankohtaisempiin ja kestävämpiin lopputuloksiin.
.png)
Monissa suomalaisissa kouluissa johtajuutta jaetaan pienissä tiimeissä, jotka koostuvat opettajista ja rehtorista. Nämä tiimit johtavat yhdessä koulun kehitystä – oli kyseessä sitten uuden opetusmenetelmän käyttöönotto, koulun laajuisen ohjelman arviointi tai sisäisten sääntöjen päivittäminen. Rakenne tukee horisontaalista yhteistyötä ylhäältä alaspäin ohjaamisen sijaan. Tämä malli kannustaa opettajia ottamaan johtoroolia ja samalla pitää rehtorit tiiviisti mukana opetuksessa ja oppimisessa. Se myös auttaa kouluja pysymään ketterinä ja reagoimaan muutoksiin, koska johtajuus jakautuu useammalle henkilölle yhden sijaan.
Yhteistyön henki suomalaisissa kouluissa ulottuu henkilöstön lisäksi myös oppilaisiin, jotka ovat aktiivisia toimijoita. Monissa kouluissa oppilaat osallistuvat tapahtumien suunnitteluun, antavat palautetta opetusmenetelmistä tai ovat mukana oppilaskunnissa, jotka ovat suorassa vuorovaikutuksessa henkilökunnan kanssa. Tämä osallistuminen luo omistajuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun oppilaat kokevat tulevansa kuulluiksi ja arvostetuiksi, he sitoutuvat paremmin opetukseen ja ovat motivoituneempia osallistumaan kouluyhteisön kehittämiseen. Se on voimakas tapa opettaa demokraattisia arvoja – elämällä niitä todeksi.
Suomessa autonomia ei rajoitu opetukseen tai koulun johtamiseen – se vaikuttaa syvästi myös siihen, miten opettajat kehittyvät ammatillisesti. Siinä missä jotkut järjestelmät nojaavat ylhäältä määrättävään koulutukseen tai standardoituihin koulutuspäiviin, Suomessa lähestymistapa on toinen: opettajiin luotetaan ja he saavat itse ohjata oppimistaan. Suomalaisilta opettajilta odotetaan jatkuvaa oppimista koko uransa ajan – ei siksi, että se olisi pakko, vaan koska kehittyminen nähdään luontevana osana ammattitaitoa.
Suomalaiset opettajat voivat itse päättää, millainen ammatillinen kehittyminen on heidän opetustilanteessaan tärkeintä. Tämä voi tarkoittaa syvempää perehtymistä tiettyyn oppiaineeseen, uusien arviointimenetelmien tutkimista tai keinojen etsimistä monikielisten oppilaiden tukemiseen. Tavoitteet ovat aina käytännönläheisiä ja merkityksellisiä – suoraan luokkahuoneen haasteisiin ja mahdollisuuksiin liittyviä.
Vaikka yksilöllistä autonomiaa arvostetaan, oppiminen ei tapahdu yksin. Kouluissa järjestetään säännöllisesti yhteisiä oppimistilaisuuksia, joissa opettajat työskentelevät yhdessä kohti yhteisiä tavoitteita. Tällaisia voivat olla:
Ehkä tärkeintä on, että ammatillinen kehittyminen Suomessa on kontekstuaalista. Sen sijaan, että opettajat osallistuisivat irrallisiin, kaikille samanlaisiin koulutuksiin, heitä rohkaistaan oppimaan aidosti kohtaamiensa haasteiden kautta. Jos opettaja esimerkiksi huomaa oppilaiden motivaation laskeneen, hän voi kollegojen kanssa tutkia uusia opetustapoja tai hakea tutkimustietoa kohdennetun ratkaisun löytämiseksi. Tällainen oppiminen on välitöntä, merkityksellistä ja tehokasta – koska se liittyy suoraan opettajan päivittäiseen työhön.
Tämän autonomian seurauksena syntyy sisäisen motivaation kulttuuri. Suomalaiset opettajat eivät odota, että heille kerrotaan, mitä heidän pitäisi oppia – he etsivät itse aktiivisesti oppimismahdollisuuksia. Ammatillinen kasvu muuttuu tottumukseksi, ei pakoksi. Ja koska opettajat kokevat olevansa luotettuja, tuettuja ja vaikutusvaltaisia, he todennäköisemmin ottavat aloitteen, kokeilevat uusia ideoita ja arvioivat kriittisesti omaa toimintaansa.
Mitä siis todella tapahtuu, kun koulut rakennetaan luottamuksen varaan ja kasvattajat saavat valtaa johtaa?
Suomen koulutusjärjestelmä tarjoaa vakuuttavia vastauksia. Rehtoreille ja opettajille annettu autonomia ei ole pelkkä filosofia – se näkyy konkreettisina tuloksina, jotka ovat sekä mitattavissa että inhimillisesti merkityksellisiä.
Suomi sijoittuu jatkuvasti kärkipäähän opettajatyytyväisyydessä ja työssä pysymisessä. Opettajat kokevat, että heitä arvostetaan ja kuunnellaan – ei ainoastaan opetustaitojensa vuoksi, vaan myös panoksestaan kouluyhteisöön ja sen kehittämiseen. Kun opettajiin luotetaan ammattilaisina, he kokevat omistajuutta ja tarkoitusta työssään. Tämä johtaa suurempaan tyytyväisyyteen ja pitkäaikaiseen sitoutumiseen alaan. Suomessa ei ole harvinaista, että opettajat pysyvät tehtävissään vuosikymmeniä – vakauden merkki, jota monet maat tavoittelevat.
Opettajien uupumus on kasvava huolenaihe maailmalla, usein seurausta liiallisesta byrokratiasta, standardoitujen kokeiden paineesta ja ammatillisen autonomian puutteesta. Suomen malli vähentää näitä stressitekijöitä. Kun opettajilla on vapaus hallita ajankäyttöään, suunnitella opetuksensa ja tehdä yhteistyötä kollegoidensa kanssa, työstä tulee mielekkäämpää ja hallittavampaa. He kokevat harvemmin uupumusta ja pysyvät motivoituneina. Suomen työelämäkulttuuri myös kunnioittaa työn ja vapaa-ajan tasapainoa, varmistaen, että opettajilla on tilaa kasvaa sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti.
Kun opettajat voivat suunnitella oppitunnit oppilaidensa tarpeiden mukaan, oppimiskokemuksesta tulee merkityksellisempi ja dynaamisempi. Suomalaiset oppilaat hyötyvät projektioppimisesta, poikkitieteellisistä teemoista, ulko-opetuksesta ja yksilöllisistä lähestymistavoista, jotka heijastavat heidän kiinnostuksen kohteitaan. Tämä lisää sitoutumista, uteliaisuutta ja motivaatiota. Oppilaat eivät ole passiivisia tiedon vastaanottajia – he ovat aktiivisia osallistujia omassa oppimisprosessissaan.
Autonomia ei ainoastaan paranna opetuksen arkea – se myös edistää innovointia. Koko Suomessa kouluja kannustetaan kokeilemaan uusia ideoita, oli kyseessä sitten koulupäivän rakenteen uudistaminen, uusien digitaalisten työkalujen kokeilu tai tieteen, taiteen ja historian yhdistävien oppikurssien kehittäminen. Koska rehtoreiden ja opettajien ei tarvitse hakea hyväksyntää monelta tasolta, he voivat nopeasti reagoida ja testata uusia lähestymistapoja, jotka hyödyttävät heidän yhteisöjään. Tämä innovointikulttuuri pitää koulutusjärjestelmän dynaamisena, tulevaisuuteen suuntautuvana ja muutoskykyisenä.
Vuoden 2023 kyselyssä, jonka toteutti Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, todettiin:
"Yli 85 % suomalaisista kasvattajista kokee, että heillä on vahva vaikutusvalta koulun päätöksissä – keskeinen tekijä heidän työtyytyväisyydelleen."
Tämä tilasto korostaa syvempää totuutta: kun ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi, he sitoutuvat vahvemmin. Suomen kouluissa opettajat eivät ole passiivisia politiikan toteuttajia. He ovat aktiivisia oman työympäristönsä suunnittelijoita – ja tämä toimijuus vahvistaa koko järjestelmän kaikkia kerroksia.
Espoon Saunalahden koulussa, joka on yksi Suomen arkkitehtonisesti innovatiivisimmista ja pedagogisesti edistyksellisimmistä kouluista, rehtorilla oli keskeinen rooli paitsi henkilöstön valinnassa myös itse koulurakennuksen suunnittelussa. Avoimet oppimistilat, siirrettävät seinät ja integroitu teknologia eivät tulleet ylhäältä annettuina — ne suunniteltiin yhdessä opettajien ja johtajien kanssa, jotka ymmärsivät, miten oppilaat oppivat parhaiten. Rehtori teki tiivistä yhteistyötä opettajien kanssa rekrytoidakseen henkilökuntaa, joka oli tottunut poikkitieteelliseen opetukseen ja projektioppimiseen. Tuloksena syntyi yhteistyöhön ja luovuuteen kannustava dynaaminen oppimisympäristö, joka osoittaa, miten johtajuuden autonomia voi vaikuttaa suoraan sekä infrastruktuuriin että pedagogiikkaan.
Jyväskylän alakoulussa joukko opettajia halusi lisätä oppilaiden ympäristötietoisuutta. Sen sijaan, että he olisivat odottaneet keskushallinnon hyväksyntää, he käynnistivät koko koulun kattavan kestävän kehityksen projektin. He integroivat aiheita, kuten ilmastotiede, kierrätys ja biodiversiteetti, eri oppiaineisiin – matikassa laskettiin energiankulutusta, ja kuvataiteessa tehtiin töitä kierrätysmateriaaleista. Oppilaat suunnittelivat myös kompostointijärjestelmän koulun keittiölle. Tällainen innovaatio kukoistaa, kun opettajiin luotetaan ja heitä rohkaistaan toimimaan oma-aloitteisesti – ja sen seurauksena syntyy syvästi sitoutuneita ja tarkoitushakuisia oppijoita.
Oulun yliopiston harjoittelukoulussa Oulun Normaalikoulussa vertaistyöskentely on arkipäivää. Uudet opettajat paritetaan kokeneiden mentoreiden kanssa ei ylhäältä ohjatussa arvioivassa mielessä, vaan molemminpuolisena ajatustenvaihtona. Eräs fysiikan opettaja kertoi, kuinka hän huomasi oppilaidensa motivaation olevan heikko tietyn jakson aikana. Hänen mentorinsa auttoi muokkaamaan oppitunnit käytännönläheisiksi projekteiksi, joissa rakennettiin yksinkertaisia koneita. Tulokset näkyivät heti: motivaatio parani, ymmärrys syveni ja opettajan itseluottamus kasvoi. Tällaiset hetket ovat suomalaisissa kouluissa tavallisia, koska ammatillinen kehittyminen perustuu yhteiseen pohdintaan ja aitoihin haasteisiin.
Tampereen Kalevan lukiossa on elinvoimainen oppilaskunta, jonka rooli ei rajoitu vain tapahtumien järjestämiseen. Kun koulussa harkittiin välituntien pidentämistä stressin vähentämiseksi, oppilasedustajat osallistuivat aktiivisesti palautteen keräämiseen, kyselytulosten analysointiin ja ehdotusten esittämiseen koulun johdolle. Oppilaiden mielipiteitä kuunneltiin aidosti, ja uusi aikataulu otettiin käyttöön. Se ei ainoastaan parantanut hyvinvointia, vaan opetti myös kansalaisvaikuttamisen arvoa. Suomessa tällainen osallistuminen ei ole symbolista – se on osa jokapäiväistä kouluelämää.
Suomen autonomiaan perustuvalla mallilla on vaikutuksia, jotka ulottuvat yksittäisten koulujen ulkopuolelle. Esimerkiksi suomalainen voittoa tavoittelematon organisaatio HundrED esittelee maailman innovatiivisimpia opetuskäytänteitä. Monet esitellyistä ideoista ovat peräisin suomalaisista kouluista – juuri siksi, että autonomia mahdollistaa kokeilun, iteroinnin ja ratkaisujen kehittämisen. Lapissa kehitetyt digitaaliset portfoliot tai Turun tietoisuustaitoprojektit ovat esimerkkejä siitä, kuinka suomalaiset opettajat osallistuvat jatkuvasti globaaliin koulutuskeskusteluun. Autonomia ei ole vain sisäisen kehittämisen väline – se on alusta kansainväliselle inspiraatiolle.
Suomen koulutusjärjestelmää ei tarjota valmiina mallina. Se ei ole jotain, mitä voisi – tai pitäisi – kopioida sanasta sanaan. Sen sijaan se tarjoaa jotain paljon arvokkaampaa: ajattelutavan. Se lähtee yksinkertaisesta mutta voimakkaasta uskomuksesta – että opettajiin luottaminen johtaa parempiin kouluihin.
Jokaisella maalla on oma kulttuurinsa, politiikkansa ja haasteensa. Resurssit vaihtelevat. Historialliset taustat vaikuttavat siihen, mikä on mahdollista. Mutta näiden erojen keskellä on yhteisiä toiveita – onnellisemmista opettajista, sitoutuneista oppilaista ja kouluista, jotka tukevat paitsi akateemista menestystä myös henkilökohtaista kasvua, yhteisöllisyyttä ja uteliaisuutta.
Suomalainen malli muistuttaa meitä siitä, että ylhäältä ohjaaminen ei ole ainoa tapa varmistaa laatu. Itse asiassa liiallinen keskittäminen voi joskus johtaa jäykkyyteen ja uupumukseen. Suomi osoittaa, että kun opettajille annetaan vapaus toimia, pohtia ja johtaa – yhdessä tuen ja yhteistyön kanssa – syntyy edellytykset aidolle huippuosaamiselle.
Kuvittele koulu, jossa…
Joten kysy itseltäsi: miltä sellainen koulu voisi näyttää omassa maassasi? Vastaukset vaihtelevat – ja se on täysin hyväksyttävää. Tavoitteena ei ole muuttua Suomeksi. Tavoitteena on tulla oman järjestelmän parhaaksi versioksi – sellaiseksi, joka uskoo kasvattajiinsa ja panostaa heidän kykyynsä johtaa.
.png)
Suomen koulutusjärjestelmästä lukeminen on yksi asia. Sen näkeminen käytännössä on aivan toinen.
TechClass järjestää immersiivisiä koulukäyntejä Suomeen ja tarjoaa:
Lähdet kotiin inspiroituneena – käytännön ideoiden, uusien näkökulmien ja uudenlaisen koulun johtajuusvision kanssa.
.svg){kind=icon}
.svg){kind=icon}
