Onko Suomessa Todella Ei Läksyjä? Totuus Suomen Kouluista

Oletko koskaan miettinyt, onko totta, että suomalaiset oppilaat eivät koskaan tee läksyjä? Vuosien ajan otsikot ja sosiaalisen median julkaisut ovat kertoneet tarinoita elämästä ilman läksyjä, ilman stressiä – ja silti maailmanluokan tuloksista. Suomen koulut vaikuttavat olevan unelma, joka on käynyt toteen oppilaille – ja monille opettajillekin.

Mutta onko se todella totta? Menevätkö suomalaiset oppilaat joka päivä kotiin ilman mitään tehtävää?

Tämä artikkeli vie sinut myytin taakse ja suoraan suomalaisiin luokkahuoneisiin. Saat tietää, miltä läksyt Suomessa oikeasti näyttävät, miksi ne poikkeavat niin paljon monien muiden maiden käytännöistä, ja miten suomalaiset oppilaat menestyvät vähemmällä paineella ja suuremmalla tarkoituksella.

Aikana, jolloin monet koulutusjärjestelmät kamppailevat oppilaiden loppuunpalamisen, ahdistuksen ja pitkien koulun jälkeisten tuntien kanssa, Suomi tarjoaa virkistävän vastakohdan. Sen lähestymistapa läksyihin on vain yksi osa laajempaa filosofiaa, joka asettaa oppilaan hyvinvoinnin, autonomian ja laadukkaan opetuksen oppimisen keskiöön. Ymmärtäminen siitä, miten läksyt sopivat tähän suurempaan kuvaan, on avain siihen, miksi suomalainen koulutus jatkaa maailman inspiroimista.

‘Ei läksyjä’ selitettynä

Kuvittele rehtori Isosta-Britanniasta vierailemassa alakoulussa Helsingissä. Hän astuu kodikkaaseen luokkahuoneeseen, jossa oppilaat istuvat pienissä ryhmissä ja keskustelevat vilkkaasti. Ei kiirettä, ei stressiä – vain keskittynyttä oppimista. Päivän päätteeksi oppilaat pakkaavat reppunsa ja lähtevät ilman, että heille jaettaisiin pinoja monisteita tai tehtävälistoja. Uteliaana rehtori kysyy opettajalta läksyistä. Vastaus? ”Pidämme ne yleensä kevyinä. Suurin osa oppimisesta tapahtuu täällä koulussa.” Samana iltana hän kirjoittaa vierailustaan blogipostauksen otsikolla ”Onko totta, että suomalaislapsilla ei ole läksyjä?” – ja myytti alkaa levitä.

Mistä siis tämä ”ei läksyjä” -ajatus sai alkunsa?

Ajatus syntyi todennäköisesti kansainvälisten toimittajien vertailuista heidän vieraillessaan suomalaisissa kouluissa. Nähdessään rennot oppilaat, lyhyet koulupäivät ja hyvin vähän tehtäviä, moni oletti, että läksyjä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Suositut julkaisut lisäsivät vettä myllyyn iskevillä otsikoilla, kuten ”Miksi suomalaislapset eivät tarvitse läksyjä” tai ”Maa, jossa läksyjä ei ole olemassa.”

Vaikka onkin totta, että läksyillä on pienempi rooli suomalaisissa kouluissa, todellisuus ei ole se, että ne olisi kielletty tai poistettu kokonaan. Suomalaisilla oppilailla on läksyjä – mutta huomattavasti vähemmän, ja niitä käytetään eri tavalla.

Totuus on itse asiassa kiinnostavampi kuin myytti.

Miltä läksyt oikeasti näyttävät?

Oikaistaanpa asia heti alkuun. Ajatus siitä, että suomalaiset koulut olisivat täysin läksyvapaita, on harhaluulo – mutta se, miten läksyihin suhtaudutaan, on se, mikä todella erottaa Suomen muista.

Kevyempiä ja harvinaisempia kuin luullaan

Suomalaisissa kouluissa läksyjä ei ole kielletty – ne ovat vain vähäisiä, merkityksellisiä ja hallittavia. Opettajat pitävät tehtävät tarkoituksella lyhyinä ja keskittyneinä. Esimerkiksi nuoremmat oppilaat luokilla 1–4 saattavat saada kotiin vain 10–20 minuuttia lukemista tai peruslaskuharjoituksia. Yläkoulun loppupuolella ja lukiossa läksyt saattavat hieman lisääntyä, jopa 30–60 minuuttiin iltaisin aineesta riippuen, mutta ne eivät koskaan muodostu ylivoimaisiksi.

Sen sijaan, että oppilaille annettaisiin iso määrä tehtäviä, painopiste on siinä, että luokassa opitut asiat vahvistetaan kotona. Tämä tarkoittaa, ettei oppilaiden odoteta opettelevan uusia asioita itsekseen kotona – mikä on suuri ero perinteisempiin järjestelmiin, joissa läksyt usein liittyvät uuden materiaalin omaksumiseen. Suomalaiset opettajat uskovat, että syvällinen oppiminen tapahtuu koulupäivän aikana, koulutettujen ammattilaisten ohjauksessa.

Opettajat päättävät läksyistä

Toinen suomalaisen järjestelmän keskeinen piirre on sen hajautettu lähestymistapa. Ei ole olemassa valtakunnallista läksypolitiikkaa ylhäältä päin. Opettajilla on vapaus päättää, miten ja milloin he antavat läksyjä – jos antavat ollenkaan. Tämä autonomia on mahdollinen, koska suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja heihin luotetaan – heillä on yleensä maisterintutkinto kasvatustieteestä ja laaja pedagoginen koulutus.

Koska opettajat tuntevat oppilaansa hyvin, he voivat mukauttaa läksystrategiat luokkansa tarpeisiin.

• Jotkut suosivat viikoittaisia tehtäviä, joita oppilaat voivat tehdä omaan tahtiin.
  
  
• Toiset saattavat valita projektipohjaisia tehtäviä, jotka kestävät muutaman päivän.
  
  

Tämä joustava, luottamukseen perustuva lähestymistapa varmistaa, että läksyt tukevat oppimista sen sijaan, että niistä tulisi taakka.

Vilkaisu suomalaiseen luokkahuoneeseen

Saadaksesi käsityksen siitä, miten tämä toimii käytännössä, kuvittele astuvasi neljäsluokkalaisten luokkaan Espoon kaupungissa. Rauhallisen ja vuorovaikutteisen koulupäivän jälkeen oppilaat valmistautuvat lähtemään kotiin. Illan läksyt?

• Lue lyhyt tarina ja kirjoita muutama lause lempihahmostasi.
  
  
• Ratkaise viisi matematiikkatehtävää, jotka liittyvät aiemmin samana päivänä käsiteltyyn aiheeseen.
  
  
• Kirjoita päiväkirjaan yhdestä asiasta, josta pidit koulussa.
  
  

Ei painetta, ei raskasta kuormaa – vain harkittuja, tarkoituksellisia tehtäviä, jotka vahvistavat oppimista ja herättävät pohdintaa. Oppilaat ymmärtävät tehtävät ja voivat suorittaa ne ilman aikuisen apua tai myöhäisillan stressiä. Se on suomalainen tapa: läksyissä ei ole kyse määrästä – vaan laadusta.

Miksi vähemmän läksyjä toimii silti suomalaisissa kouluissa

Se saattaa tuntua ristiriitaiselta: vähemmän läksyjä, mutta silti tasaisen vahvat akateemiset tulokset. Miten suomalaiset oppilaat onnistuvat menestymään, vaikka koulun jälkeinen työmäärä on niin kevyt?

Vastaus ei piile itse läksyissä, vaan koko koulutusjärjestelmän rakenteessa. Tarkastellaanpa tärkeimpiä syitä siihen, miksi tämä lähestymistapa toimii niin hyvin.

Oppitunnit ovat laadukkaita

Suomessa opettajat hyödyntävät jokaisen oppitunnin mahdollisimman tehokkaasti. Luokkakoot ovat yleensä pieniä, mikä mahdollistaa henkilökohtaisemman opetuksen. Opettaminen ei ole vain tiedon jakamista – se on uteliaisuuden herättämistä ja oppimisen mielekkääksi tekemistä.

Oppitunneilla tehdään usein käytännönläheisiä tehtäviä, keskustellaan ryhmissä ja sovelletaan opittua tosielämään. Suomalaisissa luokkahuoneissa ei painoteta ulkoa oppimista tai passiivista kuuntelua, vaan aktiivista osallistumista. Oppilaat syventyvät sisältöön, esittävät kysymyksiä, ratkaisevat ongelmia ja tekevät yhteistyötä muiden kanssa.

Tämä korkea osallistumisen taso koulupäivän aikana vähentää tarvetta vahvistaa oppimista toistavilla läksyillä myöhemmin. Tuloksena on, että oppilaat lähtevät kotiin pää täynnä asiaa – mutta eivät ylikuormittuneina.

Oppilaisiin luotetaan ja heitä rohkaistaan itsenäisyyteen

Jo varhaisessa iässä suomalaisia lapsia rohkaistaan tekemään omia valintoja, ottamaan vastuuta ja hallitsemaan omaa aikaansa. Tämä itsenäisyyden ja itseohjautuvuuden kulttuuri näkyy koko koulupäivässä – ja myös läksyjen tekemisessä.

Koska oppilaita ei jatkuvasti valvota tai painosteta, he oppivat vähitellen asettamaan omia tavoitteitaan ja tasapainottamaan koulun ja vapaa-ajan. Teini-ikään mennessä useimmat ovat jo kehittäneet tarvittavat taidot opiskella tehokkaasti – ilman, että he tarvitsevat tunteja ohjattua kotitehtävätyötä joka ilta.

Tällainen itseohjautuva oppiminen nähdään arvokkaampana kuin kymmenien tehtävien läpikäynti. Se rakentaa elinikäisiä oppimisen taitoja ja tottumuksia.

Oppiminen on elämää varten, ei vain kokeita

Ehkä suomalaisen koulutusjärjestelmän tunnusomaisin piirre on sen oppimisfilosofia. Tavoitteena ei ole saada huipputuloksia tai päihittää toisia – vaan kehittyä uteliaiksi, osaaviksi yksilöiksi, jotka nauttivat oppimisesta.

Suomessa ei ole valtakunnallisia standardoituja kokeita ennen toisen asteen koulutuksen loppua, ja silloinkin painopiste on ymmärryksen osoittamisessa – ei faktojen ulkoa muistamisessa.

Koska järjestelmä ei pyöri kokeiden ympärillä, läksyjä ei käytetä testivalmennuksen välineenä. Sen sijaan ne on suunniteltu syventämään ymmärrystä, herättämään pohdintaa ja edistämään itsenäistä ajattelua.

Yksinkertainen lukutehtävä saattaa pyytää oppilasta yhdistämään tarinan omaan elämäänsä. Matematiikkaharjoitus voi sisältää loogista ajattelua vaativan tosielämän tilanteen. Tällaiset tehtävät kannustavat ajattelemaan – ei vain toistamaan.

Tällä tavalla läksyt toimivat sillanrakentajana koulun ja todellisen maailman välillä – eivät pelkkänä päivittäisenä taakkana.

Opettajien rooli läksyjen määräämisessä

Suomessa opettajat ovat enemmän kuin pelkkiä opettajia – he ovat arvostettuja ammattilaisia ja koulutuksen asiantuntijoita. Useimmilla suomalaisilla opettajilla on maisterintutkinto kasvatustieteestä, ja heidän koulutukseensa sisältyy paitsi aineenhallintaa myös lapsen kehityksen tuntemusta, pedagogiikkaa ja luokkahuonetutkimusta. Tämä korkea koulutustaso tarkoittaa, että heillä on erinomaiset valmiudet tehdä tärkeitä päätöksiä siitä, miten oppimista tulisi toteuttaa – mukaan lukien se, onko läksyjä tarpeen antaa.

Toisin kuin monissa muissa maissa, suomalaisia opettajia eivät sido tiukat läksypolitiikat tai kansalliset määräykset. Ei ole olemassa keskitettyjä sääntöjä, jotka vaatisivat oppilaiden tekevän tietyn määrän tehtäviä viikoittain. Sen sijaan opettajilla on vapaus suunnitella oppimiskokemuksia – sekä luokassa että sen ulkopuolella – sen perusteella, mitä he tietävät toimivan parhaiten omille oppilailleen.

Tämä ajattelutapa kuvastaa suomalaisen järjestelmän laajempaa filosofiaa: läksyillä tulee olla selkeä tarkoitus. Kyse ei ole määrästä tai muodollisuudesta – vaan siitä, että ne tukevat oppimista merkityksellisellä tavalla.

Tämä ammatillinen luottamus antaa opettajille mahdollisuuden keskittyä laatuun rutiinien sijaan. He voivat antaa:

• luovia projekteja
  
  
• pohdintapäiväkirjoja
  
  
• lyhyitä lukutehtäviä
  
  
• tai olla antamatta lainkaan läksyjä
  
  

– riippuen siitä, mitä oppitunti vaatii. Ja koska opetussuunnitelma korostaa syvempää ymmärrystä, opettajat voivat kriittisesti arvioida, lisäävätkö läksyt todella arvoa opetukseen.

Ei painetta vanhemmilta

Monissa maissa opettajat kokevat jäävänsä oman koulutuksellisen näkemyksensä ja vanhempien odotusten väliin. Usein oletetaan, että ”enemmän läksyjä tarkoittaa enemmän oppimista”, ja jos lapsi tulee kotiin ilman tehtäviä, vanhemmat saattavat kyseenalaistaa opettajan omistautumisen.

Mutta Suomessa tilanne on toisenlainen.

Vanhemmat luottavat yleisesti siihen, että opettajat tekevät ammattimaisia päätöksiä. He ymmärtävät, että jos lapsi ei saa läksyjä, se ei johdu siitä, että opettaja unohti – vaan siitä, että opettaja teki harkitun valinnan. Suomalaiset vanhemmat tukevat todennäköisemmin opettajan päätöksiä kuin haastavat niitä.

Tämä luo terveen suhteen koulun ja kodin välille – suhteen, joka perustuu kunnioitukseen, avoimuuteen ja yhteisiin tavoitteisiin. Se myös vapauttaa opettajat antamasta läksyjä pelkästään muodon vuoksi, ja antaa mahdollisuuden keskittyä rikastaviin oppimiskokemuksiin koulupäivän aikana.

Tässä luottamuksen ilmapiirissä sekä oppilaat että opettajat voivat kukoistaa – ja siihen sisältyy myös päätös antaa läksyjä vain silloin, kun niillä on todellista merkitystä.

Oppilaan hyvinvointi ja elämän tasapaino

Tässä kohtaa Suomen koulutusjärjestelmä todella loistaa – ei pelkästään akateemisesti, vaan myös kokonaisvaltaisen lapsen hyvinvoinnin vaalimisessa.

Yksi suomalaisen koulun arvostetuimmista piirteistä on se, miten se suojelee lapsen oikeutta olla lapsi. Kun monina iltoina ei ole lainkaan tai vain vähän läksyjä, oppilaat päättävät koulupäivänsä ja siirtyvät vapauden, leikin ja henkilökohtaisen kasvun maailmaan – tasapainoon, jonka monet järjestelmät sivuuttavat.

Sen sijaan, että suomalaislapset viettäisivät tunteja sisällä tehden tehtäviä tai valmistautuen kokeisiin, he menevät kotiin:

• Leikkimään ulkona, jopa lumisina talvina, kiitos Suomen vahvan uskon luonnon ja raittiin ilman voimaan. Ulkona oleminen ei ole vain suositeltavaa – se on osa kulttuuria. Lapsia opetetaan jo varhain arvostamaan luontoa, kehittämään kestävyyttä ja nauttimaan liikkumisesta kaikkina vuodenaikoina, mikä tukee sekä fyysistä että henkistä terveyttä.
  
  
• Osallistumaan musiikki-, urheilu- tai taidekerhoihin, joita usein järjestävät paikalliset yhteisöt tai koulut itse. Näitä aktiviteetteja ei pidetä lisänä – ne nähdään olennaisena osana kasvua. Osallistumisaste on korkea, ja oppilaita kannustetaan tutkimaan omia kiinnostuksen kohteitaan ilman kilpailupainetta, mikä vahvistaa luovuutta ja itseluottamusta.
  
  
• Viettämään aikaa perheen kanssa, jakamaan aterioita, auttamaan kotitöissä ja keskustelemaan päivän tapahtumista – vuorovaikutuksia, jotka rakentavat tunnesidettä ja viestintätaitoja. Perhe-elämää pidetään keskeisenä osana lapsen kehitystä, ja kevyempi läksytaakka antaa enemmän laatuaikaa yhteiseen arkeen.
  
  

Rentoutumaan ja palautumaan, lukemalla, luomalla tai tekemällä ei mitään – mikä on yhä harvinaisempaa mutta äärimmäisen arvokasta nuorille mielille. Tämä oma aika antaa lapsille tilaa pohtia, kehittää mielikuvitusta ja käsitellä päivän oppimiskokemuksia ilman henkistä ylikuormitusta.

Tämä jokapäiväinen rytmi – ensin koulu, sitten elämä – auttaa luomaan terveemmän tasapainon, joka johtaa vahvempiin tuloksiin pitkällä aikavälillä. Suomalaiset oppilaat hyötyvät:

• Paremmasta mielenterveydestä, koska he kokevat vähemmän akateemista painetta ja enemmän aikaa palautumiseen.
  
  
• Vahvemmasta sosiaalisesta ja emotionaalisesta kehityksestä, koska he ovat vapaammin vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, perheen ja yhteisön kanssa.
  
  
• Paremmasta unesta ja fyysisestä hyvinvoinnista, sillä vähempi ruutuaika ja stressi johtavat syvempään lepoon ja aktiivisempaan elämäntapaan.
  
  

Sen sijaan, että vapaa-aikaa pidettäisiin uhkana akateemiselle menestykselle, Suomessa sitä pidetään sen perustana. Kun oppilaat palaavat seuraavana päivänä kouluun, he palaavat virkeinä, keskittyneinä ja valmiina oppimaan.

Monin tavoin suomalainen malli muistuttaa meitä yksinkertaisesta totuudesta: kun lapsilla on hyvä olla, oppiminen seuraa luonnollisesti.

Akateemiset tulokset: Menestyvätkö suomalaiset oppilaat yhä?

Kyllä – suomalaiset oppilaat jatkavat korkeatasoista akateemista suoriutumista, erityisesti lukemisessa, luonnontieteissä ja koulutuksellisessa tasa-arvossa. Vaikka he viettävät vähemmän aikaa läksyjen parissa kuin monien muiden maiden oppilaat, he saavuttavat silti tuloksia, joita ihaillaan ympäri maailmaa.

Vielä vaikuttavampaa on se, että nämä tulokset saavutetaan ilman jatkuvaa koevalmistautumista tai kovaa akateemista painetta. Suomalaiset oppilaat nauttivat rauhallisesta ja tukevasta kouluympäristöstä, ja silti he valmistuvat hyvin varustettuina jatko-opintoihin, työelämään ja elämään monimutkaisessa maailmassa.

Enemmän kuin pelkät koetulokset

Vaikka Suomen sijoitus PISA-tuloksissa on hieman muuttunut viime vuosina, maa erottuu edelleen yhtenä maailman tasa-arvoisimmista ja oppilaslähtöisimmistä koulutusjärjestelmistä. Oppilaiden väliset suorituserot eri sosioekonomisten taustojen välillä ovat maailman pienimpiä, mikä tarkoittaa, että lähes kaikilla oppilailla – taustasta riippumatta – on pääsy laadukkaaseen koulutukseen.

Tämä menestys ei perustu kilpailuun tai ranking-listoihin, vaan uskoon siitä, että jokaisella lapsella on oikeus oppia ja kasvaa. Suomen malli asettaa etusijalle pitkäaikaisen ymmärryksen ja henkilökohtaisen kehityksen pikavoittojen tai korkean paineen sijaan.

Sen sijaan että keskityttäisiin yhteen koepäivään, Suomessa panostetaan siihen, miten oppilaat suoriutuvat koko elämänsä ajan.

Taitoja tulevaisuutta varten

Koska suomalaisia oppilaita ei kuormiteta liiallisilla läksyillä, heillä on enemmän aikaa ja henkistä tilaa kehittää sellaisia taitoja, joita nykymaailma todella vaatii. Projektityön, luovien tehtävien, yhteistyön ja pohdinnan kautta he rakentavat osaamista, kuten:

• Ongelmanratkaisutaitoja, käsittelemällä todellisia tilanteita luokassa pelkkien kirjaesimerkkien sijaan. Esimerkiksi oppilaat voivat työskennellä ryhmissä suunnitellakseen ratkaisun koulun jäteongelmaan tai tehdä esityksen uusiutuvasta energiasta – soveltaen oppimaansa käytännöllisesti ja merkityksellisesti.
  
  
• Itsensä johtamista, oppiessaan hallitsemaan aikaansa, asettamaan tavoitteita ja ottamaan vastuun omasta oppimisestaan – ilman ulkoista painetta. Kun läksyjä on vähän ja oppituntien rakenne joustava, oppilaita luotetaan etenemään omaan tahtiinsa ja pohtimaan, miten he oppivat parhaiten, mikä rakentaa itsenäisyyttä jo varhain.
  
  
• Sisäistä motivaatiota, koska oppilaita kannustetaan oppimaan ymmärtämisen ilon vuoksi – ei vain arvosanojen tai hyväksynnän takia. Arviointi suomalaisissa kouluissa tapahtuu usein kannustavan palautteen muodossa eikä kilpailullisina pisteinä, mikä auttaa oppilaita pysymään kiinnostuneina ja uteliaina ilman turhaa stressiä.
  
  
• Luovuutta ja innovatiivisuutta, jota tukee järjestelmä, joka arvostaa mielikuvitusta, kokeilua ja monimuotoista ajattelua. Luokkahuoneissa yhdistetään usein taide, tiede ja tarinankerronta poikkitieteellisiin projekteihin, jolloin oppilaat voivat tarkastella asioita eri näkökulmista ja ilmaista itseään ainutlaatuisilla tavoilla.
  
  

Nämä taidot muodostavat vahvan perustan elinikäiselle menestykselle jatko-opinnoissa, työelämässä ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Suomalaiset oppilaat valmistuvat työkalujen kanssa, jotka auttavat heitä paitsi selviytymään kokeista – myös ajattelemaan kriittisesti, ratkaisemaan ongelmia ja vaikuttamaan myönteisesti yhteiskuntaan.

Mitä muut maat voivat oppia

Suomi tarjoaa inspiraatiota – ei matkimista. Sen menestys ei perustu kaavamaisen mallin seuraamiseen, vaan uskollisuuteen arvoille kuten luottamus, tasa-arvo ja oppilaan hyvinvointi. Jokaisella maalla on oma historiansa, haasteensa ja kulttuurinsa, mutta suomalaisesta mallista löytyy arvokkaita oivalluksia, joita opettajat ja koulutuspolitiikan tekijät voivat soveltaa omaan kontekstiinsa.

Tässä muutamia keskeisiä oppeja:

Panosta laatuun, ei määrään

Sen sijaan, että lisätään läksyjen määrää, kannattaa pysähtyä kysymään: Onko tämä merkityksellistä? Tukeeko tämä todella oppimista vai lisääkö se vain kuormitusta? Suomalaiset koulut osoittavat, että vähempi voi olla parempi – kun läksyyn käytetty aika on harkittua ja liittyy todelliseen ymmärtämiseen, sillä on paljon suurempi vaikutus kuin tuntikausien toistolla. Opettajat voivat aloittaa suunnittelemalla pienempiä, mutta rikkaampia tehtäviä, jotka kannustavat ajattelemaan – eivät vain vastaamaan.

Rakenna luottamus opettajiin

Suomessa opettajia pidetään ammattilaisina, jotka kykenevät tekemään parhaat päätökset oppilaidensa hyväksi – myös läksyjen määrän ja ajankohdan suhteen. Luottamalla opettajien harkintakykyyn koulutusjärjestelmät mahdollistavat innovoinnin ja joustavuuden luokassa. Tämä johtaa innostuneempaan opetukseen ja oppimiseen. Muualla maailmassa koulutusjärjestelmät voisivat hyötyä sääntöjen höllentämisestä ja opettajien autonomian lisäämisestä oppilaiden tarpeiden mukaan.

Tue oppilaiden hyvinvointia

Akateeminen menestys ei saisi koskaan tapahtua mielenterveyden kustannuksella. Suomessa ymmärretään, että oppiminen tapahtuu parhaiten, kun oppilas tuntee olonsa turvalliseksi, tasapainoiseksi ja motivoituneeksi. Vähentämällä painetta, myöhäisillan opiskelua ja turhia läksyjä koulut voivat luoda kulttuurin, jossa oppimista nautitaan – ei pelätä. Hyvinvoinnin asettaminen etusijalle ei ole ”pehmeä” ratkaisu – vaan viisas investointi pitkäaikaiseen menestykseen ja kestävyyteen.

Luo innostavia luokkahuoneita

Kun koulussa oppiminen on aktiivista, jännittävää ja merkityksellistä, oppilaat ovat luonnostaan keskittyneempiä ja uteliaampia. Suomen luokkahuoneissa käytetään keskusteluja, löytöretkeilyä ja projektityötä varmistaakseen, että oppilaat ovat syvästi mukana oppimisessaan. Mitä muut maat voivat tästä oppia? Tee koulusta paikka, johon kannattaa tulla. Kun oppilaat ovat mukana luokassa, ei ole tarvetta pidentää oppimista pitkälle iltaan kotona.

Ajattelemalla näitä periaatteita ja soveltamalla niitä harkiten, koulut ympäri maailmaa voivat alkaa muuttaa käsitystään läksyistä, opetuksesta ja oppilaan menestyksestä. Suomen tarina ei ole vähemmän tekemisestä – vaan paremmin tekemisestä sillä, mikä on tärkeintä.

Koe se itse: Vieraile suomalaisessa koulussa

Lukeminen suomalaisista kouluista on yksi asia. Niiden näkeminen toiminnassa on aivan toinen.

TechClass kutsuu opettajat, koulunjohtajat ja koulutuspäättäjät vierailemaan suomalaisiin kouluihin paikan päällä. Vierailusi aikana näet:

• Rauhalliset ja keskittyneet luokkahuoneet
  
  
• Itsevarmat ja uteliaat oppilaat
  
  
• Opettajat, jotka suunnittelevat omat oppimispolkunsa
  
  
• Rento mutta toimiva läksypolitiikka
  
  

Lähdet kotiin inspiroituneena, oivalluksia rikkaampana – ja valmiina viemään uusia ideoita omaan kouluusi.

Varaa koulukäyntisi TechClassin kautta jo tänään ja koe itse, mikä tekee suomalaisesta koulutuksesta ainutlaatuisen.

Totuus läksymyytin takana

Onko Suomessa siis oikeasti ei lainkaan läksyjä?

Ei aivan. Mutta mitä Suomesta löytyy, on älykkäämpi, kevyempi ja oppilaslähtöisempi lähestymistapa koulun ulkopuoliseen oppimiseen. Suomalaiset koulut osoittavat, että akateeminen menestys ei vaadi tehtäväpinoja tai tuntikausien iltaopiskelua. Sen sijaan ne osoittavat maailmalle, että oppilaat menestyvät, kun oppiminen on tarkoituksellista, tasapainoista ja perustuu luottamukseen.

Tämän menestyksen ytimessä ovat:

• Luottamus opettajiin, jotka ohjaavat oppimista ammattitaidolla ja välittäen
  
  
• Kunnioitus oppilaiden aikaa ja hyvinvointia kohtaan, mikä mahdollistaa kokonaisvaltaisen kasvun
  
  
• Laadukas koulupäivän aikainen opetus, jolloin läksyt ovat poikkeus – eivät sääntö
  
  

Tämä malli ei ainoastaan muuta sitä, miten oppilaat oppivat. Se muuttaa myös sen, miten he suhtautuvat oppimiseen. Kun oppilaat lähtevät koulusta tuntien itsensä osaaviksi, rauhallisiksi ja uteliaiksi, he kantavat tuota energiaa mukanaan muuhun elämäänsä.

Ehkä juuri siksi myytti “ei läksyjä Suomessa” levisi niin helposti – koska kun oppiminen näyttää niin luontevalta, niin iloiselta ja niin tehokkaalta, se tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta.

Muistatko sen brittirehtorin? Sen, joka vieraili kodikkaassa luokkahuoneessa Helsingissä, katseli oppilaiden vaivatonta yhteistyötä ja yllättyi, kun he eivät saaneet läksyjä mukaansa päivän päätteeksi? Hänen tarinansa ei ollut väärä – se vain tavoitti syvemmän totuuden: Suomessa suurin osa oppimisesta tapahtuu luokassa.

Läksymyytti saattoi alkaa hänen blogipostauksestaan – mutta sen viesti elää yhä: koulutuksen voi tehdä toisinkin. Ja se toimii.

‍