5 asiaa, jotka jokaisen maan tulisi oppia Suomen kouluista

Silti monin paikoin koulutusta kuormittavat ylikuormitetut opetussuunnitelmat, uupuneet opettajat ja paineen alla kamppailevat oppilaat. Tämän maailmanlaajuisen kamppailun keskellä löytää parempia tapoja opettaa ja oppia, yksi maa nousee esiin — ei siksi, että se jahtaisi testituloksia, vaan koska se on uudelleenmääritellyt, miltä terve, tehokas ja inhimillinen koulutusjärjestelmä voi näyttää.

Tuo maa on Suomi.

Sen sijaan, että keskittyisi yksinomaan kilpailuun tai standardoituihin tuloksiin, Suomi on valinnut toisenlaisen tien — tien, joka korostaa luottamusta, osallisuutta ja hyvinvointia. Suomen kouluissa uskotaan, että onnelliset oppilaat oppivat paremmin ja arvostetut opettajat opettavat paremmin. Nämä yksinkertaiset ajatukset ovat johtaneet merkittäviin tuloksiin ja herättäneet huomiota opettajissa ja koulutusuudistajissa ympäri maailmaa.

Mikä siis tekee suomalaisista kouluista niin erilaisia? Miksi ne saavat jatkuvasti ihailua kansainvälisiltä koulutusasiantuntijoilta?

Tässä artikkelissa tarkastelemme viittä vaikuttavaa oppia Suomen kouluista, joista jokainen maa voi ottaa mallia — käytännöllisiä, ihmiskeskeisiä lähestymistapoja, jotka muuttavat luokkahuoneita ja inspiroivat muutosta maailmanlaajuisesti.

1. Vahvat opettajat: Suomen koulujen selkäranka

Suomessa opettajat ovat koulutusjärjestelmän sydän — eivät vain politiikan toteuttajia, vaan ammattilaisia, joilla on syvällistä tietoa ja luotettavaa harkintaa. Opettajuutta ei pidetä varasuunnitelmana tai vaihtoehtoisena urapolkuna. Se on yksi halutuimmista ammateista ja houkuttelee maan parhaita osaajia. Opettajaksi pääseminen on erittäin kilpailtua. Vain noin 1 kymmenestä hakijasta hyväksytään opettajankoulutusohjelmiin, joita tarjotaan vain arvostetuissa yliopistoissa. Ohjelmat perustuvat tutkimukseen, ovat vaativia ja yhdistävät vahvasti teorian ja käytännön. Useimmat suomalaiset opettajat valmistuvat maistereina ja ovat hyvin valmistautuneita kohtaamaan monenlaiset oppijat. Mutta akateeminen koulutus on vasta perusta. Se, mikä erottaa suomalaiset opettajat muista, on vapaus, jonka he saavat luokkahuoneessa.

Sen sijaan, että heidän täytyisi noudattaa kansallisia oppikirjoja tai jäykkiä tuntisuunnitelmia, suomalaisia opettajia kannustetaan käyttämään omaa ammatillista harkintaansa. He päättävät itse, miten opettavat parhaiten, valitsevat materiaalit ja suunnittelevat tehtävät paikallisten tarpeiden, kiinnostuksen kohteiden ja yksilöllisten oppimistyylien mukaan. Keskushallinto ei hengitä heidän niskaansa — ei jatkuvia testejä, ei suoritusrankkauksia, ei pakotettuja etenemissuunnitelmia.

Kuvittele opettaja, jonka oppilaat kiinnostuvat säästä lumimyrskyn jälkeen. Sen sijaan, että hän pitäytyisi suunnitellussa kertolaskujen aiheessa, hän mukauttaa viikon matematiikkatunnit sisältämään lämpötilakäyriä ja lumimäärien mittauksia. Yhtäkkiä oppiminen muuttuu merkitykselliseksi, innostavaksi ja mieleenpainuvaksi.

Tällainen joustavuus antaa opettajille mahdollisuuden olla luovia, reagoivia ja oppilaslähtöisiä. Se luo myös keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen kulttuuria — opettajien ja rehtoreiden, opettajien ja vanhempien ja ennen kaikkea opettajien ja oppilaiden välillä.

Suomalaisissa kouluissa opettajilta odotetaan — ja heille sallitaan — oma ajattelu. He tekevät säännöllistä yhteistyötä, jakavat hyviä käytäntöjä ja osallistuvat jopa paikalliseen koulupolitiikkaan. Koska heihin luotetaan, he ottavat roolinsa vakavasti ja pysyvät motivoituneina koko uransa ajan.

Monissa maissa koulutuksen parantaminen alkaa opetussuunnitelmauudistuksista tai uusista teknologioista. Suomessa se alkaa yksinkertaisesta totuudesta: hyvät koulut syntyvät hyvistä opettajista — ja hyvät opettajat tarvitsevat luottamusta, autonomiaa ja tukea menestyäkseen.

‍

2. Joustava, oppilaslähtöinen opetussuunnitelma

Yksi Suomen koulujärjestelmän arvostetuimmista piirteistä on sen joustava ja oppilaslähtöinen lähestymistapa oppimiseen. Kansallisella tasolla Suomessa on perusopetuksen opetussuunnitelma, joka määrittelee kullekin oppiaineelle ja ikäryhmälle yleiset tavoitteet ja oppimistulokset. Mutta se ei määrää tarkasti, mitä tulee opettaa tai miten se tulee opettaa. Sen sijaan se antaa paikallisille kouluille ja opettajille vapauden suunnitella oppimiskokemuksia, jotka sopivat heidän oppilailleen.

Tämä joustavuus avaa oven innovaatioille – ja merkityksellisemmälle opetukselle.

Sen sijaan, että opetettaisiin kiinteä tietopaketti, suomalaiset opettajat keskittyvät taitojen, luovuuden ja uteliaisuuden kehittämiseen. Oppimisprosessi on tärkeämpi kuin sisällön ulkoa opettelu. Oppilaita rohkaistaan kysymään, tutkimaan ideoita ja yhdistämään oppimansa todelliseen elämään.

Yksi jännittävimmistä tämän lähestymistavan tuloksista on ilmiöpohjainen oppiminen – malli, jossa oppilaat oppivat monitieteisten teemojen kautta erillisten oppiaineiden sijaan. Tässä mallissa yksi aihe voi yhdistää luonnontieteet, taiteet, matematiikan ja yhteiskunnalliset kysymykset yhdeksi kokonaisvaltaiseksi oppimiskokemukseksi.

Otetaan esimerkiksi ilmastonmuutos. Luokka voi tutkia ilmaston lämpenemisen tieteellisiä syitä, analysoida lämpötiladataa ja tilastoja, tutkia eri maiden ympäristöpolitiikkaa ja kirjoittaa vakuuttavia esseitä tai esityksiä siitä, miten päästöjä voisi vähentää paikallisesti. Kaikki tämä tapahtuu yhden projektin sisällä – oppilaiden johtamana ja opettajien ohjaamana.

Kyse ei ole vain sisällön kattavuudesta. Kyse on kriittisen ajattelun, yhteistyötaitojen, viestinnän ja luovuuden kehittämisestä – taidoista, joita tarvitaan menestymiseen todellisessa maailmassa.

Toinen suomalaisen opetussuunnitelman keskeinen piirre on oppilaan äänen ja valinnan tärkeys. Oppilaat eivät ole tiedon passiivisia vastaanottajia. Heitä rohkaistaan vaikuttamaan siihen, mitä ja miten he oppivat. Tämä voi tarkoittaa projektin teemojen suunnitteluun osallistumista, tulosten esittämistavan päättämistä tai jopa työkalujen ja teknologioiden valintaa.

Kuvittele 14-vuotias oppilas, jota huolettaa lähistöllä olevan joen saastuminen. Opettajan tuella hän johtaa pientä ryhmää, joka tutkii ongelmaa, haastattelee paikallisia asukkaita ja valmistelee digitaalisen esityksen jaettavaksi kaupungin viranomaisille. Tämän projektin kautta hän oppii paitsi ekosysteemeistä ja kansalaisvaikuttamisesta myös esiintymis- ja tiimityötaitoja.

Tämä sitoutumisen taso tekee oppimisesta henkilökohtaista, vahvaa ja tarkoituksellista. Kun oppilaat kokevat omistajuutta omasta oppimisestaan, heistä tulee motivoituneempia ja itsevarmempia. He kehittävät uteliaisuuden ja itseohjautuvuuden tapoja – elinikäisen oppimisen peruspilareita.

3. Inklusiivinen koulutus kaikille

Toisin kuin monissa muissa maissa, suomalaiset koulut eivät erota oppilaita akateemisen suoriutumisen, sosioekonomisen taustan tai erityisten oppimistarpeiden perusteella. Ei ole olemassa yksityisiä eliittikouluja tai varhaista eriyttämistä akateemisiin tai ammatillisiin linjoihin. Sen sijaan kaikki lapset käyvät samoja peruskouluja ja oppivat yhdessä heterogeenisissä luokissa.

Mikä saa tämän kunnianhimoisen tavoitteen toimimaan niin hyvin? Vastaus löytyy ennakoivasta, rakenteellisesta ja syvästi tukevasta koulutusmallista:

• Varhainen oppimistarpeiden tunnistaminen: Koulun ensimmäisistä vuosista lähtien opettajat seuraavat tarkasti jokaisen lapsen kehitystä. Jos oppilas alkaa kohdata vaikeuksia, tuki tarjotaan heti — sen sijaan, että odotettaisiin hänen jäävän jälkeen.
• Kolmiportainen tukijärjestelmä: Tämä malli varmistaa, että oppilaat saavat oikeanlaista apua oikeaan aikaan:
  
  • Yleinen tuki: Jokainen oppilas hyötyy eriytetystä opetuksesta ja kannustuksesta oman opettajansa johdolla.
  • Tehostettu tuki: Oppilaille, jotka tarvitsevat enemmän apua, opettajat tarjoavat lisähuomiota joustavien ryhmien, yhteisopetuksen ja lisäsuunnittelun avulla.
  • Erityinen tuki: Jos haasteet jatkuvat, laaditaan yksilöllinen suunnitelma erityisopetuksen asiantuntijoiden kanssa — silti mahdollisuuksien mukaan tavallisessa luokassa.
• Integroidun erityisopetuksen malli: Sen sijaan että oppilaat siirrettäisiin pois luokasta, Suomessa tuki tuodaan mukaan luokkaan. Erityisopettajat työskentelevät yhdessä luokanopettajien kanssa tarjoten apua opetuksen aikana, jotta oppilaat tuntevat olonsa osallisiksi ja voimautuneiksi – eivät eristetyiksi tai leimatuiksi.

Kuvittele 10-vuotias oppilas, jolla on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Monissa järjestelmissä tämä lapsi siirrettäisiin erilliseen tukiopetusryhmään, mikä voisi vaikuttaa hänen itsetuntoonsa. Mutta suomalaisessa koulussa erityisopettaja tulee hiljaisesti mukaan luokkaan ja tarjoaa yksilöllistä apua, samalla kun oppilas pysyy täysivaltaisena osana oppimisyhteisöä. Lapsi saa tarvitsemansa tuen – ilman leimaa.

Tämä malli perustuu paitsi viisaaseen strategiaan myös syviin arvoihin. Suomalaiset opettajat uskovat, että luokkahuoneen monimuotoisuus vahvistaa oppimista kaikille. Kun oppilaat, joilla on erilaisia kykyjä, kieliä ja elämänkokemuksia, oppivat yhdessä, he kehittävät empatiaa, kärsivällisyyttä ja yhteistyötaitoja – aivan yhtä tärkeitä kuin lukutaito ja laskutaito.

Lisäksi tämä inklusiivinen ajattelutapa ulottuu akateemisten tarpeiden ulkopuolelle. Suomalaiset koulut tukevat myös oppilaita, joilla on mielenterveyden haasteita, tunne-elämän vaikeuksia tai sosiaaliseen sopeutumiseen liittyviä pulmia. Koulupsykologit, kuraattorit ja terveydenhoitajat ovat osa kouluyhteisöä – saatavilla oppilaille osana normaalia koulupäivää. Tuloksena on luokkahuoneita, joissa kuuluminen ei ole palkinto onnistumisesta – se on oppimisen lähtökohta.

Suomi todistaa, että oppilaiden jakamista ei tarvita, jotta he voisivat menestyä. Tukemalla varhain, sisällyttämällä apua arkeen ja kohtelemalla jokaista lasta arvokkaasti, suomalainen järjestelmä luo oppimisympäristön, jossa kukaan ei jää jälkeen – ja kaikki kulkevat eteenpäin yhdessä.

4. Matalan stressin ja korkean luottamuksen oppimisympärist

Astu tyypilliseen suomalaiseen kouluun, ja ensimmäinen asia, jonka ehkä huomaat, on rauhallinen tunnelma. Se ei synny tiukoista säännöistä tai jatkuvasta valvonnasta, vaan keskinäisen kunnioituksen, tasapainon ja luottamuksen kulttuurista – arvoista, jotka ohjaavat jokaista koulupäivän osa-aluetta.

Oppimisympäristö Suomessa on huolellisesti suunniteltu tukemaan sekä akateemista kasvua että tunne-elämän hyvinvointia. Toisin kuin järjestelmissä, joissa oppilaat juoksevat luokasta toiseen tai kokevat jatkuvaa suorituspainetta, suomalaiset koulut tarjoavat rytmin, joka kannustaa hengittämään, pohtimaan ja pysymään mukana.

Mikä siis saa tämän ympäristön tuntumaan niin erilaiselta?

• Lyhyemmät koulupäivät ja vähemmän luokkatunteja: Suomalaiset oppilaat viettävät vähemmän aikaa koulussa verrattuna moniin muihin maihin – alakoulussa usein noin 20 tuntia viikossa. Silti he menestyvät kansainvälisesti hyvin. Miksi? Koska koulussa vietetty aika on keskittynyttä, tarkoituksenmukaista ja tauoilla sekä liikunnalla tuettua.
• Säännölliset ja runsaat tauot: Jokaisen 45 minuutin oppitunnin jälkeen oppilaat pitävät 15 minuutin tauon. Näitä taukoja ei pidetä häiriöinä – ne nähdään olennaisina. Taukoaika on “pyhää”, kuten eräs suomalainen rehtori sanoo, ja se vietetään usein ulkona säästä riippumatta. Opettajatkin käyttävät tämän ajan rentoutumiseen ja palautumiseen, mikä auttaa heitä palaamaan seuraavaan oppituntiin uudella energialla.
• Vähän kotitehtäviä: Sen sijaan että annettaisiin tunteja kestävää iltapäivän kotityötä, suomalaiset opettajat keskittyvät määrän sijaan laatuun. Kotitehtävät ovat lyhyitä, tarkoituksellisia ja suunniteltu vahvistamaan – ei toistamaan – tunnilla opittua. 
• Vähän tai ei lainkaan standardoituja kokeita: Suomalaiset oppilaat eivät joudu jatkuvasti suorittamaan korkean panoksen kokeita koulupolkunsa aikana. Itse asiassa ensimmäinen merkittävä valtakunnallinen koe järjestetään vasta lukion lopussa, noin 18-vuotiaana. Sitä ennen arviointi tapahtuu pääasiassa opettajien toimesta luokkahuonehavainnoinnin, oppilasportfolion ja keskustelujen avulla.
• Vahva painotus leikkiin, lepoon ja autonomiaan: Erityisesti varhaiskasvatuksessa opetus keskittyy iloiseen tutkimiseen, ei muodolliseen opetukseen. Leikki nähdään vahvana oppimisen välineenä – se kehittää luovuutta, ongelmanratkaisua ja sosiaalisia taitoja.

Kuvittele ryhmä 7-vuotiaita rakentamassa miniatyyrikaupunkia palikoista. He neuvottelevat, jakavat ideoita ja tekevät yhteistyötä – samalla kun kehittävät matemaattisia, avaruudellisia ja kielellisiä taitoja. Tämä on oppimista, suomalaisittain.

Miksi tällä kaikella on väliä?

Koska lapset – ja aikuiset – oppivat parhaiten, kun he kokevat olonsa turvalliseksi, tuetuksi ja kunnioitetuksi. Matalan stressin ympäristö auttaa oppilaita pysymään uteliaina, motivoituneina ja vastaanottavaisina haasteille. Se myös tukee mielenterveyttä ja vähentää ahdistusta, joka on kasvava huolenaihe monissa koulujärjestelmissä maailmalla.

Mutta ehkä kaikkein voimakkain elementti tässä ympäristössä on luottamus.

Suomessa opettajiin luotetaan arvioimaan oppimista ilman jatkuvaa valvontaa. Vanhemmat luottavat siihen, että opettajat tekevät hyviä päätöksiä. Rehtorit luottavat opettajiin opettaa tehokkaasti. Kansallinen järjestelmä luottaa siihen, että koulut saavuttavat opetussuunnitelman tavoitteet ilman mikromanageerausta.

Tämä luottamuksen kulttuuri ulottuu myös oppilaisiin. Heitä rohkaistaan ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan, hallitsemaan aikaansa ja tutkimaan kiinnostuksen kohteitaan – ei siksi, että joku katsoo, vaan siksi että heitä kohdellaan kykenevinä yksilöinä. Ja kun ihmiset kokevat saavansa luottamusta, he usein vastaavat siihen parhaalla mahdollisella tavalla.

Suomalainen malli osoittaa, että vaativuus ei edellytä stressiä, ja että oppiminen voi kukoistaa ympäristössä, joka tuntuu enemmän yhteisöltä kuin kilpailulta.

5. Elinikäinen oppiminen ja kokonaisvaltainen kasvu

Jo koulun ensimmäisistä vuosista lähtien suomalainen koulutus perustuu uskoon siitä, että lapsi on enemmän kuin koetulos — ja että menestys elämässä vaatii paljon muutakin kuin akateemista tietoa. Siksi järjestelmä asettaa samanarvoiseen asemaan oppijan mielen, kehon, sydämen ja hengen kehittämisen.

Vaikka perinteiset oppiaineet kuten matematiikka ja lukutaito ovat tärkeitä, ne eivät ole ainoita painopistealueita. Koulut tukevat tasapainoista yhdistelmää akateemista, tunne-elämän, sosiaalista ja fyysistä kehitystä — kaikkia pidetään olennaisina osina matkalla kykeneväksi ja itsevarmaksi aikuiseksi.

Lapsia rohkaistaan kehittämään:

• Tunneälyä: Suomalaisissa kouluissa pidetään erittäin tärkeänä, että oppilaat oppivat ymmärtämään ja hallitsemaan tunteitaan. Jo varhaislapsuudessa lapset oppivat tunnistamaan tunteitaan, ilmaisemaan itseään terveellä tavalla ja kehittämään resilienssiä. Opettajat ohjaavat oppilaita turhautumisen tai ristiriitojen hetkillä, muuttaen ne oppimiskokemuksiksi, jotka vahvistavat tunnekypsyyttä.
• Sosiaalisia taitoja: Luokkahuoneet ovat yhteistyötiloja, joissa oppilaat harjoittelevat päivittäin kuuntelemista, jakamista ja yhdessä työskentelyä. Ryhmäprojektit, luokkakeskustelut ja vertaistoiminta on suunniteltu kehittämään empatiaa ja yhteistyökykyä. Kun erimielisyyksiä ilmenee, oppilaita rohkaistaan ratkaisemaan ne rakentavasti — mikä auttaa heitä kasvamaan kunnioittaviksi ja harkitseviksi viestijöiksi.
• Fyysistä terveyttä: Liike on osa koulupäivän rytmiä. Olipa kyse ulkovälitunneista, ohjatusta liikuntatunnista tai yksinkertaisesti rakennusten välillä kävelemisestä, oppilaat pysyvät fyysisesti aktiivisina. Säännöllinen liikunta ei ainoastaan edistä terveyttä, vaan myös tukee keskittymiskykyä ja tunnehyvinvointia, luoden vahvan pohjan oppimiselle.
• Luovuutta: Taiteellinen ilmaisu on olennainen osa suomalaista koulutusta. Oppilaat osallistuvat maalaamiseen, musiikkiin, draamaan, käsitöihin ja muuhun — ei lisänä, vaan arvostettuina oppiaineina. Nämä luovat väylät mahdollistavat yksilöllisyyden tutkimisen, itseluottamuksen rakentamisen ja ongelmanratkaisun kehittämisen mielikuvituksen keinoin.
• Ympäristötietoisuutta: Luonto ei ole vain tausta — se on luokkahuone. Suomalaiset oppilaat oppivat säännöllisesti ulkona, vuodenajasta riippumatta, osallistuen käytännönläheisiin ekologisiin projekteihin ja luontoperustaiseen opetukseen. Tämä kehittää syvää kunnioitusta ympäristöä kohtaan ja kannustaa kestävään elämäntapaan jo varhaisesta iästä lähtien.

Kuvittele alakoululuokka, joka lähtee ulos raikkaana talviaamuna. Jotkut oppilaat keräävät käpyjä ja lehtiä lajitellakseen ne muodon ja värin mukaan (luonnontiede ja luokittelu), toiset mittaavat varjoja ja kulmia viivottimilla (geometria), kun taas pieni ryhmä istuu puun alla runoja kirjoittamassa (äidinkieli ja luovuus). Tämä ei ole satunnainen retki — tämä on säännöllistä, arkipäiväistä oppimista suomalaisessa koulussa.

Luonnolla on keskeinen rooli suomalaisessa koulutuksessa. Ulkona oppiminen ei ole ylellisyys — se on normaalia. Jopa pakkasessa oppilaat viettävät aikaa ulkona päivittäin. Luonnossa oleminen tukee keskittymistä, vähentää stressiä ja inspiroi luovaa ajattelua. Se myös opettaa ympäristövastuuta jo varhaisessa iässä — joka on keskeinen osa Suomen kansallisia arvoja.
 

Toinen suomalaisen lähestymistavan vahvuus on sitoutuminen taiteisiin ja kulttuuriin oppimisen ydinalueina. Musiikki, kuvataide, käsityöt ja jopa kotitalous eivät ole ylimääräisiä tai valinnaisia — niitä arvostetaan yhtä paljon kuin tiedettä tai historiaa. Näissä aineissa kehittyvät hienomotoriikka, kärsivällisyys, tiimityö ja itsensä ilmaiseminen — ominaisuudet, jotka usein jäävät huomiotta jäykemmissä järjestelmissä.

Kunnioittamalla kaikkia lapsen kehityksen osa-alueita suomalaiset koulut kasvattavat kestäviä oppijoita, jotka ovat sopeutumiskykyisiä, itseensä tietoisesti suhtautuvia ja sosiaalisesti vastuullisia. Nämä oppilaat todennäköisesti kasvavat aikuisiksi, jotka:

• Nauttivat oppimisesta ja jatkavat sitä läpi elämän

• Tietävät, miten huolehtia henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan

• Antavat myönteisen panoksen yhteisöilleen

• Ratkovat ongelmia luovasti ja yhteistyössä muiden kanssa

Tätä tarkoitetaan elinikäisellä oppimisella — ei pelkästään politiikkadokumentin lauseella, vaan elävällä todellisuudella, jossa koulut herättävät kiinnostuksen kasvuun, uteliaisuuteen ja itsensä kehittämiseen.
 

Tavoitteena ei ole kiiruhtaa lapsia järjestelmän läpi, vaan auttaa heitä kasvamaan harkitseviksi, kykeneviksi ja myötätuntoisiksi ihmisiksi – valmiina kohtaamaan elämän tarkoituksella ja itsevarmuudella.

Malliesimerkki, johon kannattaa tutustua

Suomen koulut eivät ole täydellisiä, mutta ne tarjoavat vahvan esimerkin siitä, mitä voidaan saavuttaa, kun yhteiskunta panostaa luottamukseen, tasa-arvoon ja oppilaiden hyvinvointiin. Tässä lyhyt yhteenveto siitä, mitä jokainen maa voi oppia Suomelta:

1. Valtuutetut opettajat, joihin luotetaan ammattilaisina
2. Joustavat, oppilaslähtöiset opetussuunnitelmat
3. Inklusiiviset luokkahuoneet, jotka tukevat kaikkia oppijoita
4. Matalan stressin ympäristöt, joissa arvostetaan iloa ja uteliaisuutta
5. Kokonaisvaltainen koulutus, joka valmistaa elämään, ei vain kokeisiin

Nämä eivät ole utopistisia unelmia. Ne ovat arkipäivää suomalaisissa kouluissa — ja niitä voidaan soveltaa muissa yhteyksissä oikeanlaisen ajattelutavan ja politiikkatuen avulla.

Haluatko nähdä nämä ideat käytännössä?

Valmiina kokemaan suomalaisen koulutuksen paikan päällä?

TechClass järjestää inspiroivia kouluvierailuja ympäri Suomea — tarjoten sinulle mahdollisuuden tarkkailla opetusta, keskustella opettajien kanssa ja viedä uusia ideoita kotiin.

Usein kysytyt kysymykset Suomen kouluista

Miksi Suomen koulutusjärjestelmää pidetään yhtenä maailman parhaista?

Suomen koulut tunnetaan tasa-arvon, oppilaiden hyvinvoinnin, opettajien autonomian ja elämälähtöisen oppimisen painottamisesta. Järjestelmä korostaa luottamusta kontrollin sijaan, minimoi standardoidut kokeet ja tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä — mikä luo tehokkaan, inklusiivisen ja matalan stressin oppimisympäristön.

Menestyvätkö suomalaiset oppilaat akateemisesti, vaikka heillä on vähemmän kotitehtäviä ja kokeita?

Kyllä. Vaikka suomalaisilla oppilailla on lyhyemmät koulupäivät, vähän kotitehtäviä ja harvoja kokeita, he menestyvät jatkuvasti hyvin kansainvälisissä arvioinneissa, kuten PISA:ssa. Tämä menestys liittyy laadukkaaseen opetukseen, oppilaslähtöiseen oppimiseen ja tasapainoiseen koulutukseen, joka tukee sekä akateemista että tunne-elämän kehitystä.

Miten opettajat koulutetaan Suomessa?

Opettajan ammatti on Suomessa arvostettu ja kilpailtu. Kaikilta opettajilta vaaditaan maisterin tutkinto, ja opettajankoulutus on vaativaa, tutkimusperustaista ja järjestetään huippuyliopistoissa. Tämä vahva perusta valmistaa opettajat toimimaan itsenäisesti ja vastaamaan oppilaidensa tarpeisiin.

Miten inkluusio toimii suomalaisissa luokkahuoneissa?

Suomessa käytetään “kolmiportaista tukea” -mallia, jonka avulla kaikki oppilaat voivat onnistua samassa luokassa, riippumatta heidän kyvyistään tai haasteistaan. Oppilaita ei erotella tai leimata, vaan tuki tuodaan luokkaan erityisopettajien, yhteisopetuksen ja yksilöllisten oppimissuunnitelmien avulla — ilman leimaa.

Mitä on ilmiöpohjainen oppiminen ja miten sitä käytetään Suomessa?

Ilmiöpohjainen oppiminen on lähestymistapa, jossa oppilaat tutkivat tosielämän aiheita, jotka ylittävät perinteisten oppiaineiden rajat. Esimerkiksi ilmastonmuutosprojekti voi sisältää luonnontiedettä, maantietoa, matematiikkaa ja äidinkieltä. Tämä menetelmä rohkaisee kriittiseen ajatteluun, yhteistyöhön ja syvälliseen ymmärrykseen siitä, miten aineet liittyvät toisiinsa tosielämässä.

Ovatko ulkoilu ja luovat aineet todella osa suomalaista koulupäivää?

Ehdottomasti. Suomen kouluissa luonto ja taide ovat osa jokapäiväistä oppimista. Tunneilla ollaan usein ulkona, myös talvella, ja aineet kuten musiikki, käsityö ja liikunta ovat yhtä arvostettuja kuin matematiikka ja luonnontieteet. Nämä aktiviteetit tukevat hyvinvointia, luovuutta ja käytännönläheistä oppimista.

Miten opettajat tai koulun johtajat voivat vierailla suomalaisissa kouluissa?

Voit varata kouluvierailun TechClassin kautta, joka järjestää opastettuja vierailuja kouluihin ympäri Suomea. Näillä vierailuilla voit tarkkailla opetusta, tavata opettajia ja rehtoreita sekä saada käytännön näkemyksiä siitä, miten Suomen koulukäytännöt toimivat arjessa.

Voivatko muut maat ottaa käyttöön Suomen mallin?

Vaikka jokaisella maalla on omat haasteensa ja kontekstinsa, Suomen menestyksen ydinajatukset — kuten opettajien luottamus, inklusiiviset luokat ja oppilaan hyvinvointi — voidaan mukauttaa ja toteuttaa muuallakin. Suomi osoittaa, että merkittävä muutos on mahdollista, kun politiikka pohjautuu arvoihin ja keskittyy koko lapsen tukemiseen.